Roomassa asuvat augustinolaispapit kutsuvat pyhää Monicaa ”isoäidikseen”. Neljänneltä vuosisadalta lähtien kristityt ovat kunnioittaneet kirkkoisä Augustinuksen äitiä naisena, jonka usko ei horjunut.

EWTN Newsin haastattelussa isät Edward Daleng Daniang ja Angelo Di Berardino selittävät, miksi Monica yhä antaa toivoa katolisille vaimoille ja äideille. He eivät puhu nopeista ratkaisuista vaan pitkästä kärsivällisyydestä.

Aviomies Patricius ja rukouksen tie

Daniang toimii paavillisen huoneiston prefektuurin vararegenttinä. Hän sanoo, että Monica on pyhimys niille, jotka tuntevat olevansa yksin halussaan rakentaa kristillistä kotia.

Avioliitto Patriciuksen kanssa oli vaikea. Monica yritti voittaa miehensä rakkaudella, kärsivällisyydellä, kestävyydellä ja suvaitsevaisuudella. Ratkaisevaa oli rukous. Hän ei etsinyt pikaista muutosta vaan vei miestään kohti Jumalaa ajan kanssa.

Daniang kuvaa Monicaa eläväksi esimerkiksi äidistä, joka ei luovuta lapsistaan. Augustinuksen usko oli lipsahtanut, ja hän lähti Italiaan. Äiti seurasi. Tarkoitus ei ollut tuoda poikaa takaisin Afrikkaan vaan johdattaa hänet Jeesuksen Kristuksen luo sielun pelastukseksi.

Näin perhe yhdistyi: ensin aviomies, sitten poika, molemmat suhteessa Jumalaan. Kyyneleet ja rukoukset eivät Daniangin mukaan mene hukkaan.

Sisäinen voima Santa Monican kollegiossa

Angelo Di Berardino on asunut ja työskennellyt 50 vuotta Rooman Augustinian International College of Santa Monicassa. Hän näkee Monicassa sisäisen voiman, joka vaikutti koko perheeseen.

Respecting her husband, she was able to convert him,

Di Berardino totesi. Sama voima riitti kolmen lapsen kasvattamiseen, erityisesti Augustinuksen. Rukouselämä teki vaikutuksesta teologisen: pojasta tuli yksi kirkon suurista opettajista.

Papit eivät pidä Monicaa vain historiallisena hahmona Augustinuksen elämässä. Hän on malli vaimoille, äideille ja muille perheenjäsenille, jotka elävät uskoaan hallitsematta toisia. Tie kulki kärsivällisyyden, rukouksen ja läsnäolon kautta.

Toivo niille, jotka odottavat

Daniang korostaa, että Monica ei antanut periksi, kun poika jätti kodin ja uskon. Seuraaminen Italiaan oli teko, ei vain tunne. Tulos viipyi, mutta äiti pysyi.

Sama viesti koskee avioliittoja, joissa toinen osapuoli on kaukana kirkon uskosta. Monica ei pakottanut. Hän rukoili ja kesti. Augustinolaisten mukaan juuri siksi häntä yhä kutsutaan isoäidiksi: hän näyttää, että perheen ykseys voi syntyä hitaasti, rukouksen varassa.

Muisto on elänyt yli 1 600 vuotta. Roomassa se kuuluu edelleen niihin, jotka asuvat Santa Monican kollegiossa ja palvelevat kirkkoa.