Cuernavacan katedraalissa Meksikossa vietettiin 30. elokuuta messu, joka avasi Meksikon, Yhdysvaltojen ja Kanadan piispainkokousten edustajien tapaamisen. Tilaisuutta kuvataan ensimmäiseksi laatuaan näiden kolmen maan välillä. EWTN News kertoo tietojen tulleen ensin ACI Prensan espanjankielisestä palvelusta.
Pääselebranttina toimi Cuernavacan piispa Ramón Castro Castro, Meksikon piispainkokouksen puheenjohtaja. Hänen kanssaan konselebroivat muun muassa Brownsvillen piispa Daniel Flores Texasista, San Josén piispa Oscar Cantú Kaliforniasta sekä Sainte-Anne-de-la-Pocatièren piispa Pierre Goudreault Kanadasta. Osallistujat asettuivat alttarin ääreen saman uskon merkeissä, vaikka he edustavat eri yhteiskuntia.
Maahanmuutto nousee yhteiseksi teemaksi
Castro nimesi maahanmuuton aiheeksi, joka yhdistää kolme maata. Siirtolaisia ei saa kutistaa tilastoiksi, poliittisiksi päätöksiksi tai taloudellisiksi velvoitteiksi. Kirkon on nähtävä heidät veljinä ja sisarina. Heidän arvonsa tunnustetaan ja suojataan. Sama linja koskee niitä, joilla ei ole paikkaa jota kutsua kodiksi.
Hän liitti listaan väkivallan, demagogian, korruption, yksinäisyyden, sekularisaation, individualismin, materialismin ja polarisaation. Haavoittuneet perheet saivat oman maininnan. Toivoa etsivät nuoret nousivat erikseen esiin. Kokous antaa tilaa ymmärtää ihmisten elämää paremmin. Siten piispat voivat palvella heitä paremmin seurakunnissa, joissa nämä paineet näkyvät arjessa.
Keskustelut eivät tähtää tuomitsemiseen. Osanottajat eivät asetu vastakkain. He jakavat näkemyksiä seurakuntiensa todellisuuksista pastoraalisen vastuun pohjalta. Jokainen tuo pöytään sen, mitä omat yhteisöt kohtaavat rajoilla, kaupungeissa ja maaseudulla.
Kolme kirkkoa, sama kaste ja eukaristia
Saarnassaan Castro totesi, että kolmella kirkolla on eri historia. Yhteiskunnalliset realiteetit poikkeavat toisistaan. Ne jakavat silti saman uskon, kasteen, eukaristian ja tehtävän. Tämä yhteinen perusta riittää pitämään yhteyden koossa, kun olot muuten erottavat.
Piispojen ensimmäinen tehtävä ei ole johtaa. Heidän on oltava opetuslapsia. Samalla he asettuvat jälleen Jeesuksen taakse. Cuernavacasta lähtee yksinkertainen merkki kirkoille Meksikossa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Merkki kertoo yhteisestä vastuusta köyhiä ja siirtolaisia kohtaan.
Castro kytki yhteistyön niihin, joilla usein ei ole kotia. Hän muistutti, että Jeesus eli samassa asemassa. Kirkko ei voi sivuuttaa tätä rinnastusta, kun se puhuu ihmisarvosta julkisuudessa tai seurakuntatyössä.
Flores vaatii Amerikkojen kirkolta yhtä ääntä
Messun jälkeen Flores kiitti Castroa aloitteesta. Hän kiitti myös mahdollisuudesta vahvistaa kirkollista yhteyttä. Yhteistyö kiinnittyy köyhiin ja siirtolaisiin. Heidän tilanteensa vaatii enemmän kuin erillisiä lausuntoja kussakin maassa.
«It is increasingly urgent that the Catholic Church in the Americas speak with one voice,»
Flores peräänkuulutti yhteistä saarnaa. Hän vaati ihmisarvon puolustamista paavi Leo XIV:n johdolla sekä yhteydessä maailman piispoihin. Seuraavina päivinä osanottajat käsittelevät näitä todellisuuksia paimenina. Vastakkainasettelun henkeä ei haeta.
Kolmen konferenssin edustajat jatkavat työtä Cuernavacassa jakamalla kokemuksia rajoista, väkivallasta ja polarisaatiosta. Tavoite pysyy samana: yksi ääni, kun kirkko puhuu niistä, jotka jäävät ilman turvaa. Kokouksen anti mitataan sillä, miten seurakunnat ottavat signaalin vastaan Meksikossa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
