Rimini. Yhdysvaltojen ja Iranin sodan alusta lähtien Etelä-Arabian apostolinen vikaari Paolo Martinelli OFM Cap. kehotti uskollisia rukoilemaan yhdessä, auttamaan työnsä menettäneitä ja noudattamaan paikallisviranomaisten ohjeita. Alueeseen kuuluvat Arabiemiraatit, Oman ja Jemen; siellä elää yli miljoona kristittyä maissa, joissa islam on valtauskonto.
Vatican Newsin haastattelussa Martinelli kuvaa viime kuukausia koettelemukseksi uskollisille. Samalla hän sanoo, että kristillinen yhteisö antoi todistuksen uskollisuudesta kirkolle rukouksen ja keskinäisen tuen kautta. Bön ja käytännön apu muodostivat saman kirkollisen vastauksen osat.
Messuja lisättiin, kokoontumisia purettiin
Hyökkäysten ensimmäisenä päivänä Martinelli kirjoitti uskollisille. Kirje kehotti yhteiseen rukoukseen ja käytännön apuun niille, jotka olivat joutuneet ahdinkoon, erityisesti työnsä menettäneille. Hän pyysi myös noudattamaan paikallisviranomaisten ohjeita kriisin aikana.
Messujen määrää kasvatettiin, jotta mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan ilman suuria kerääntymiä. Uskolliset olivat jo aiemmin sitoutuneet kirkon ehdottamiin aloitteisiin. Rukous ja konkreettinen tuki kulkivat rinnakkain.
Monikulttuurisessa, monikielisessä ja moniriittisessä kirkossa rakkaus kirkkoa kohtaan ja pyrkimys ykseyteen saivat erityisen sijan. Järjestys antoi konkreettisen kuvan siitä, mihin hajallaan oleva kirkko voi tarttua: yhteiseen rukoukseen, huolenpitoon hädässä olevista ja kunnioitukseen kriisin sääntöjä kohtaan.
Todistus arjessa ilman julkista julistusta
Joissakin yhteyksissä lait rajoittavat evankeliumin julkista julistusta. Martinelli sanoo silti, että kukaan ei estä ihmisiä elämästä uskoaan arjessa. Todistus voi syntyä aidoista suhteista, dialogista ja elämästä, jota leimaa evankeliumin ilo, myös silloin kun julkinen uskonnon julistus ei ole sallittua.
Hän kytkee tämän yhteisön kirkon näkemykseen kommuniosta kristillisen elämän perustana. Yhteys kirkkoon ja keskinäinen tuki jäivät käytännön vastaukseksi, kun sota toi epävarmuutta, menetyksiä ja poliittista jakautumista eteläiseen Arabiaan.
Aseeton rauha ja dialogin kärsivällisyys
Paavi Leo XIV puhui Riminissä tarpeesta riisua aseista sanat, mielet ja kansakunnat. Hän on samalla tuominnut asevarustelun mielettömyyden. Martinelli pitää tätä kutsua rauhaan, joka ei rakennu aseille, ratkaisevana kirkon tavalle kohdata sotaa ja jännitteitä.
Weapons will certainly never lead to solutions,
hän toteaa. Aseet eivät hänen mukaansa luo ratkaisuja. Tarvitaan sen sijaan kärsivällisyyttä dialogiin ja yhteistä pyrkimystä rauhaan. Se on ainoa mahdollinen tie yhteiseen elämään, joka voi olla sekä kestävä että hedelmällinen.
Paavin sanat koskevat Martinellin mukaan kaikkia kristittyjä, asuinpaikasta riippumatta. Etelä-Arabiassa ne muistuttavat pitämään kiinni rauhan kielestä. Kirkon vastaus alueella on ollut rukous, tuki monille haavoittuville ja uskollisuus yhteisölle.
