Islamabadissa pidettiin 9. lokakuuta konferenssi Pyhän istuimen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan 75-vuotisista diplomaattisuhteista. Puhujana oli arkkipiispa Paul Richard Gallagher, Pyhän istuimen valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen suhteiden sihteeri. Vatican Newsin mukaan hän kuvasi diplomatiaa, joka palvelee ihmisen arvokkuutta, uskonnonvapautta ja rauhaa eikä taloudellisia tai poliittisia etuja.
Gallagherin vierailun Pakistaniin oli määrä jatkua 10. lokakuuta asti. Sen tarkoituksena on vahvistaa ystävyyden ja yhteistyön siteitä.
Neutraaliutta, joka sallii puheenvuorot
Pyhällä istuimella on diplomaattisuhteet 184 valtioon, ja se osallistuu Yhdistyneiden kansakuntien työhön pysyvänä tarkkailijana, Gallagher kertoi. Hän kuvasi positiivista neutraaliutta: Pyhä istuin ei sitoudu ideologioihin eikä poliittisiin järjestelmiin, mutta voi silti ottaa kantaa rauhaan ja ihmisoikeuksiin. Hänen mukaansa toiminnan tarkoituksena on edistää yhteistä hyvää ja ihmisen kokonaisvaltaista kehitystä.
Tällaisen puolueettomuuden ansiosta Pyhä istuin voi Gallagherin mukaan tietyissä oloissa toimia sovittelijana kansainvälisissä konflikteissa. Haavoittuvimpien suojelu menee silloin kansallisten etujen edelle.
Aasian sopimukset ja yhteistyön alat
Gallagherin mukaan useiden Aasian maiden kanssa tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat auttaneet suojaamaan uskonnon-, omantunnon- ja ilmaisunvapautta. Katoliset yhteisöt ovat voineet sen ansiosta harjoittaa sielunhoitoa, koulutusta ja hyväntekeväisyyttä.
Arkkipiispa nosti esiin myös kulttuurisen ja humanitaarisen yhteistyön. Hän mainitsi sopimukset akateemisten tutkintojen tunnustamisesta, taiteellisen perinnön suojelusta ja hyväntekeväisyyslaitosten tuesta. Niillä aloilla kirkko voi hänen mukaansa antaa konkreettisen panoksen paikallisten yhteiskuntien kehitykseen.
Dhakasta Karachiin
Pakistan-suhteista Gallagher palautti mieleen paavi Paavali VI:n pysähdyksen Dhakassa 27. marraskuuta 1970. Kaupunki kuului tuolloin Itä-Pakistaniin. Vierailu seurasi tuhansia ihmishenkiä vaatinutta luonnonkatastrofia. Paavi halusi jakaa väestön surun ja kiinnittää huomiota tragediaan, joka uhkasi painua unholaan.
Paavi Johannes Paavali II vieraili Karachissa 16. helmikuuta 1981. Hän vahvisti katolisen kirkon kunnioituksen islamia kohtaan ja muistutti Abrahamista, joka on kristityille, muslimeille ja juutalaisille yhteinen hahmo. Gallagherin mukaan vierailu vahvisti uskonnollisten yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä luottamusta.
Sisar Ruth Pfau ja elämän diplomatia
Tärkeimpänä esimerkkinä Gallagher mainitsi sisar Ruth Pfaun, joka omisti yli puoli vuosisataa lepraa sairastavien hoitoon Pakistanissa. Arkkipiispa kuvasi hänen työtään eräänlaiseksi elämän diplomatiaksi, joka toteutui hiljaisena ja pyyteettömänä palveluna. Pfau ei hoitanut pelkkää tautia, vaan auttoi usein yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä ihmisiä saamaan takaisin arvokkuutensa, näkyvyytensä ja paikkansa yhteiskunnassa.
Kun Pfau kuoli vuonna 2017, Pakistan piti hänelle valtiolliset hautajaiset. Gallagherin mukaan hänen todistuksensa osoittaa, että Pyhän istuimen diplomatia ulottuu institutionaalisten suhteiden yli ja ilmenee käytännön huolenpitona heikoimmista.
Rauha yhteisenä vastuuna
Loppupuheessaan Gallagher korosti, että paavillinen diplomatia haluaa edistää yleismaailmallisia arvoja eikä tavoittele poliittista hyötyä. Hänen mukaansa vallankäytön on aina perustuttava moraalilakiin ja jokaisen ihmisen luontaisen arvokkuuden kunnioittamiseen.
Pakistanin kanssa vietetyn 75-vuotisen diplomaattisuhteen johdosta arkkipiispa ilmaisi vakaumuksensa, että suhde nojaa syvästi jaettuihin arvoihin: jokaisen ihmisen arvokkuuteen, uskonnonvapauteen, rauhaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Ne kuuluvat hänen mukaansa sekä islamilaiseen perinteeseen että kristilliseen näkemykseen ja voivat toimia pohjana yhteistyölle, joka auttaa rakentamaan oikeudenmukaisempaa ja rauhanomaisempaa yhteiskuntaa.
