Arkkipiispa Paul Richard Gallagher puolusti 12. lokakuuta turvapaikkaoikeutta puheessaan Genevessä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n toimeenpanevan komitean 77. istunnossa. Gallagher on Pyhän istuimen valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen suhteiden sihteeri.
Vatican Newsin mukaan hän varoitti, että taloudelliset vaikeudet vaarantavat elintärkeän avun. Päätösten tulisi hänen mukaansa perustua ”veljeyteen, solidaarisuuteen ja yhteiseen vastuuseen”.
117 miljoonaa kodistaan lähtemään joutunutta
Gallagherin mukaan 117 miljoonaa ihmistä joutuu parhaillaan jättämään kotinsa, mikä vastaa yhtä seitsemästäkymmenestä ihmisestä. Hän kuvasi, miten lapset erotetaan perheistään, naisiin ja tyttöihin kohdistuu väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ja uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä vainotaan uskon tai identiteetin vuoksi.
Turvapaikka on oikeudellinen velvoite ja moraalinen velvollisuus
Gallagher muistutti vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevasta yleissopimuksesta. Hänen mukaansa se syntyi toisen maailmansodan aiheuttamasta kärsimyksestä ja tuhosta. Hän huomautti, että sopimus asettaa pakolaisten kohtelulle vähimmäisnormit, muun muassa oikeuden hakea turvapaikkaa, käännyttämiskiellon ja periaatteen, että jokaisella pakolaisella on luontainen ihmisarvo.
Turvapaikkaoikeuden toteutumisen varmistaminen on arkkipiispan mukaan sekä oikeudellinen velvoite että moraalinen velvollisuus. Hän sanoi olevansa erityisen huolestunut siitä, että nämä periaatteet kyseenalaistetaan yhä useammin, myös sellaisella politiikalla ja käytännöillä, jotka heikentävät niiden alkuperäisiä tarkoituksia.
Paluu vaatii turvallisuutta ja jälkihoitoa
Gallagherin mukaan vapaaehtoinen paluu on yksi kestävistä ratkaisuista ja vaihtoehto, jota monet pakolaiset suosivat. Se, voivatko ihmiset palata kotimaahansa turvallisesti ja saavatko he riittävää jälkihoitoa, ratkaisee hänen sanojensa mukaan, onnistuuko paluu vai epäonnistuuko se.
Pakolaisuus ei saa koskaan muuttua pysyväksi tilaksi, arkkipiispa korosti. Vastaanottavassa maassa oleskelevien pakolaisten pitäisi voida osallistua yhteiskunnan elämään osaamisellaan. Heille on taattava terveydenhuolto, koulutus, ihmisarvoinen työ ja oikeudellinen asema. Näin he voivat itse vaikuttaa tulevaisuuteensa.
Gallagher kehotti lisäksi edistämään vuoropuhelua kaikilla tasoilla pakkosiirtymisen syihin puuttumiseksi sekä kriisien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa pakolaisten toiveet täyttyvät kestävimmin silloin, kun kaikki voivat elää kotimaassaan ihmisarvoisesti, rauhassa ja turvassa.
