Itäisten katolisten kirkkojen piispainsynodit saavat uuden oikeudellisen välineen. Kun patriarkka menettää veljespiispojensa luottamuksen, synodi voi jatkossa toimia ilman, että asia siirtyy heti Roomaan. Muutos täyttää aukon, joka oli jäänyt vuoden 1990 itäisten kirkkojen kanonien kokoelmaan.
Kaksikymmentäkolme itäistä katolista kirkkoa on täydessä yhteydessä Rooman piispan kanssa. Ne eivät ole latinalaisen kirkon hiippakuntia erikoisine riitteineen. Kukin hallitsee itseään oman piispainsynodinsa kautta, valitsee oman johtajansa ja säätää oman partikulaarilakinsa. Itsehallinto ei ole Rooman suoma kohteliaisuus vaan oikeus, jonka universaali kirkko tunnustaa omassa lainsäädännössään.
Kuusi patriarkkaa ja neljä suurarkkipiispaa
Kuutta kirkkoa johtaa patriarkka: koptista, syyrialaista, melkiittistä kreikkalaista, maroniittista, kaldealaista ja armenialaista katolista kirkkoa. Neljää muuta johtaa suurarkkipiispa, virka jolla on käytännössä lähes samat valtuudet eri nimellä. Synodi on näissä kirkoissa juridinen elin, ei latinalaisen käytännön kaltainen neuvoa-antava kokous.
Aukko oli silti olemassa. Kaanon 1060 §1 n. 1 varasi yksin roomalaiselle paaville oikeuden tuomita patriarkka. Synodi saattoi olla eri mieltä ja sanoa sen ääneen, mutta se ei voinut päättää viran päättymisestä. Kun suhde patriarkan ja piispojen välillä todella murtui, kirkko ei pystynyt ratkaisemaan konfliktia omilla elimillään.
Suora puuttuminen uhkasi itsehallintoa
Paavin suora puuttuminen sisäisiin asioihin olisi samalla voinut vahingoittaa juuri sitä autonomiaa, jota koodi suojaa. Uusi lainsäädäntö kirjaa, että lukuisat itäiset prelaatit olivat pyytäneet korjausta. Aukon hinta ei ollut spekulaatiota: ratkaisematon sisäinen kriisi saattoi vetää Pyhän istuimen suoraan kirkon hallintoon.
Paavi Leo XIV on siirtänyt ensisijaisen vastuun kirkon omalle synodille. Kyse ei ole yhteyden katkaisemisesta Roomaan. Yhteys säilyy, samoin paavin asema Rooman piispana. Muutos koskee sitä, kuka voi puuttua, kun valittu johtaja ei enää kykene yhteistyöhön saman itsehallintoisen järjestyksen piispojen kanssa.
Kuria säilyttää roolinsa
Rooman kuuria, muun muassa Itäisten kirkkojen dikasterio, jatkaa suhteita näihin kirkkoihin. Uudet säännöt kuitenkin vähentävät riskiä, että itsehallinto jäisi muodolliseksi juuri silloin, kun sisäinen valtataistelu syttyy. Tiedot on raportoinut The Pillar.
Lainsäädäntö ei muuta itäisten kirkkojen asemaa suhteessa latinalaiseen kirkkoon. Se antaa synodeille keinon, joka vastaa paremmin niiden omaa kirkkojärjestystä ja sulkee aukon, joka aiemmin pakotti joko passiivisuuteen tai Rooman suoraan väliintuloon.
