Vuodenajan 22. sunnuntaina lukukappaleet asettavat vastakkain kaksi tapaa kohdata kärsimys. Luonnollinen reaktio on väistää se hinnalla millä hyvänsä. Toinen tie kulkee mielen uudistumisen kautta. Benediktiini Edmund Powerin pohdinta julkaistiin Vatican Newsissa otsikolla, joka tiivistää eron: ei mukautua vaan muuttua.
Toinen lukukappale avaa Roomalaiskirjeen viimeisen osan kaksi ensimmäistä jaetta. Paavali aloittaa liturginen kuvalla. Uskova on pappi omassa elämässään. Uhri, joka kelpaa Jumalalle, on ihminen itse. Sitten kieli siirtyy sisäiseen muutokseen. Maailman muovaama ajattelu ja mielen uudistumisen tuottama muutos eivät ole sama asia.
Roomalaiskirjeen kaksi verbiä
Power tiivistää Paavalin ja Matteuksen yhteisen linjan. On luonnollinen tapa ajatella ja toimia. On myös yliluonnollinen tapa. Kärsimystä ei tarvitse etsiä. Sen lievittämisessä ei ole mitään väärää. Silti kristillinen katse ei anna jokaisen vastuksen määritellä totuutta.
Seuraavaksi kirkkovuodessa luetaan Filippiläiskirjettä 25.–28. sunnuntaina vuodenajassa. Siellä toistuu sama suunta: olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Pietari ja Messias-tunnustus
Evankeliumissa jännite nousee heti. Pietari on juuri tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi. Kun Jeesus puhuu tulevasta kärsimyksestä, Pietari vastustaa. Rakkaus Jeesukseen estää häntä näkemästä tuskan taakse. Jeesus vastaa ankarasti. Pietari ajattelee ihmisten tavalla, ei Jumalan. Tekstissä häntä kutsutaan kiusaajaksi.
Tunnustus oli oikea. Ymmärrys siitä, mitä tunnustus vaatii, ei ollut vielä valmis. Powerin mukaan juuri tämä on evankeliumin ydinongelma.
Jeremia ja mahdoton tehtävä
Ensimmäinen lukukappale tuo profeetta Jeremian uupumuksen äänen. Viestiä ei kukaan halua kuulla. Tehtävä kulkee omia vaistoja vastaan. Hän puhuu silti. Power rinnastaa tilanteen Benediktuksen säännön lukuun, jonka otsikko kuuluu: «If a brother is asked to do something impossible».
Kyse ei ole siitä, että kaikki vaikea hyväksyttäisiin ilman koettelua. Kyse on siitä, mitä tapahtuu, kun helppoa ulospääsyä ei enää ole. Power kirjoittaa kuuntelevansa myötätunnolla, kun ihmiset kertovat elämänsä raskaudesta. Lopulta vaihtoehtoja on kaksi: luovuttaa tai horjua eteenpäin.
Lause ei lupaa ratkaisua kärsimykseen. Se kuvaa valintaa todellisuuden edessä, kun todellisuutta ei voi kirjoittaa uudelleen. Paavali ja Matteus osoittavat samaan liikkeeseen. Uudistunut mieli muotoilee teot. Kipua voi yhä lievittää, vääryyttä vastustaa ja tietä etsiä. Jokainen vastus ei kuitenkaan saa määrätä, mikä on totta.
