Calcuttan Kalighatissa toimiva kuolevien koti on yhä auki. Sinne otetaan ihmisiä, joilla ei ole muuta paikkaa. Sisarukset pesevät, rauhoittavat ja hoitavat. Osa kuolee, osa toipuu ja lähtee. Kymmenen vuotta Äiti Teresan kanonisoinnista tuo esiin vanhan kiistan kivunlievityksestä.
Brittiläinen ateisti Christopher Hitchens kävi talossa 1980-luvun alussa ja kirjoitti myöhemmin, että sisaret kieltäytyivät antamasta puudutusta kovasta kivusta kärsiville. Väitteet nojasivat hänen käyntiinsä ja muutamien entisten Missionaries of Charity -jäsenten kertomuksiin. Jim Towey, joka tapasi Äiti Teresan 1985 ja toimi pitkään hänen ja kongregaation juridisena neuvonantajana, torjuu kuvan välinpitämättömyydestä. Hän kertoi asian EWTN Newsille.
Ei morfiinia kaduilla eikä sairaaloissa
Toweyn mukaan kriitikot eivät tunne Calcuttan katuja, joilla ihmiset kuolivat talon ovien ulkopuolella. Äiti Teresa toi heidät sisään, puhdisti ja teki olon siedettäväksi. Puolet kuoli, puolet toipui.
Itä-Intian olot tekivät vahvoista kipulääkkeistä lähes mahdottomia saada. «Calcuttassa ei ollut saatavilla morfiinia, ei edes sairaaloissa», Towey sanoi. Anestesiaa ei saanut. Länsimainen kauppa oli olematonta, toimitusreitit Länsi-Bengaliin heikot vielä 2000-luvulle, ja alueen neuvostopolitiikka rajoitti tavaravirtoja. Luotettavaa lääkevirtaa ei ollut.
Äiti Teresa käytti itse lääkkeitä krooniseen selkäkipuun ja murtumiin, muun muassa olkapään murtumaan, kun tuska kävi sietämättömäksi. Hän tunsi lunastavan kärsimyksen, mutta tiesi kirkon kannustavan kivun hallintaan. Hän teki mitä pystyi ja käytti mitä oli.
Hoito muuttunut, koti ei ole sairaala
Towey kävi Kalighatissa viimeksi toukokuussa. Laatu, lääketieteellinen hoito ja kivunlievitys ovat muuttuneet rajusti Hitchensin ajoista. Silti hän varoittaa mittaamasta paikkaa sairaalan mittareilla. Äiti Teresa ei johtanut sairaalaa vaan hospicea niille, jotka muuten olisivat kuolleet kadulle.
4. syyskuuta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta kanonisoinnista. Towey luki ensimmäisen lukukappaleen messussa Pyhässä istuimessa vuonna 2016. Johannes Paavali II kutsui häntä «an icon of the Good Samaritan» ja kuvasi elämää täydelliseksi lahjaksi köyhille. Kalighatin työ jatkuu samoilla kriteereillä: köyhimmät, joilla ei ole muuta turvaa.
