Caesarea Filippi. Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, keneksi ihmiset sanovat Ihmisen Pojan. Vastaukset kiertävät tuttuja hahmoja: Johannes Kastaja, Elia, Jeremia tai joku profeetoista. Benediktiinimunkki Marion Nguyen OSB tarttuu tähän eroon kirkkovuoden 21. sunnuntaina tavallisena aikana: tietää, mitä muut sanovat, ei ole sama kuin tuntea, kuka henkilö on.
Vatican Newsin julkaisemassa pohdinnassa Nguyen kuvaa kansanjoukon suhtautumista. Jeesus on heille tärkeä, mutta hänet sovitetaan valmiisiin kehyksiin. Häntä verrataan aiempiin hahmoihin. Syntyy tietoa maineesta, ei kohtaamista.
Johannes Krysostomos ja kysymyksen järjestys
Nguyen nojaa Johannes Krysostomoksen Homiliaan 54. Kristus ei aloita kysymällä, kuka minä olen. Hän kysyy ensin, keneksi ihmiset sanovat Ihmisen Pojan. Näin paljastuu kansan vastausten riittämättömyys. Vasta sen jälkeen kysymys kääntyy opetuslapsiin.
Teksti lainaa evankeliumin sanoja suoraan:
Who do people say that the Son of Man is?
Sitten suunta muuttuu. Jeesus tekee kysymyksen henkilökohtaiseksi. Simon Pietari vastaa: sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoo, ettei tämä tullut lihasta ja verestä vaan taivaalliselta Isältä (Mt 16:17).
Ilmoitus, ei parempi mielipide
Pietarin tunnustus ei ole hienostuneempi arvio. Se on ilmoituksen lahja. Ero kansanjoukon ja Pietarin välillä ei ole ensisijaisesti tiedon määrässä. Molemmat ovat kuulleet Jeesuksesta. Kansa kuvailee häntä entisten esikuvien kautta. Pietari tunnustaa hänet ja vastaa hänen edessään.
Nguyen sijoittaa tämän kristillisen opetuslapseuden ytimeen. Usko ei voi jäädä tietoihin Jeesuksesta eikä kaavoihin, joita toistetaan ilman henkilökohtaista ankkuria. Ratkaiseva kysymys kohdistuu kuulijaan: keneksi sinä sanot hänet?
Perinne ja kirkon opetus eivät katoa. Pietarin vastaus syntyy opetuslasten joukossa ja Israelin toivon keskellä. Silti tunnustusta ei voi korvata sillä, mitä kansa, kulttuuri tai lähipiiri sanoo.
Äänten meri ja tunnistaminen
Nykykulttuuri on täynnä mielipiteitä, tuomioita ja tulkintoja. Äänet kertovat, kuka Jeesus on, millainen kirkon pitäisi olla ja keitä me itse olemme. Puheen paljous voi tehdä aidon tunnistamisen vaikeammaksi. Kansa voi puhua Jeesuksesta. Pietari tunnistaa hänet.
Nguyenin lukutapa kulkee hälystä tunnustukseen. Ensin kuuluvat äänet Jeesuksen ympärillä. Sitten tulee kysymys, johon ei vastata etäältä. Opetuslapsen tehtävä ei ole vain toistaa toisten sanoja vaan astua esiin omalla vastauksellaan.
