Alankomaissa on ensimmäistä kertaa käytetty sellaista menettelyä, joka sallii lääkärin päättää yhdestä kahteentoista vuoden ikäisen lapsen hengen. Kyseessä oli lähes kaksivuotias lapsi. Asiasta kirjoittaa Katolskt magasin.
Lapsi oli sairas syntymästään lähtien
Lapsi oli syntynyt yli kolme kuukautta keskosena. Hänellä oli aivoperäinen halvaus (CP-vamma) ja näkövamma. Lisäksi hän sai toistuvia epileptisiä kohtauksia, joita lääkkeet eivät lievittäneet. Hengitys ja nieleminen olivat myös voimakkaasti heikentyneet.
Hoitavan lääkärin arvion mukaan mikään hoito ei enää lievittänyt lapsen kärsimystä riittävästi, eikä lapsen odotettu elävän aikuisikään asti. Tämän perusteella lääkäri päätti yhdessä vanhempien kanssa päättyä lapsen hengen viime vuoden lopulla. Kysytyt muut lääkärit eivät olleet yksimielisiä: heidän mielestään lapsen tilaa olisi voinut lievittää, mutta vanhemmat päättivät, että toimenpide pannaan täytäntöön.
Menettely vuodesta 2024
Alankomaissa on vuodesta 2024 lähtien ollut voimassa erityinen menettely, joka sallii lääkärin tietyin edellytyksin päättää yhdestä kahteentoista vuoden ikäisen lapsen hengen. Sääntöjen mukaan lapsen on oltava vaikeasti ja parantumattomasti sairas ja hänen on kärsittävä sietämättömästi ilman näköalaa paranemiseen. Kärsimyksen lievittämiseksi ei saa olla mitään järkevää vaihtoehtoa.
Lapsen ei tarvitse itse pystyä pyytämään kuolemaa. Päätöksen tekee lääkäri yhdessä vanhempien kanssa ja, kun se on mahdollista, lapsen kanssa neuvotellen. Menettely on juridisesti erotettava alankomaalaisen eutanasialain mukaisesta kuolemanavusta, jota yli kaksitoistavuotiaat potilaat voivat itse pyytää. Alle kaksitoistavuotiaiden kohdalla alankomaalaiset viranomaiset käyttävät siksi ilmausta ”elämän päättäminen ilman omaa pyyntöä”.
Tarkistuskomitea hyväksyi, syyttäjä arvioi
Tarkistuskomitea on jälkikäteen todennut, että muodolliset kriteerit täyttyivät. Tapaus arvioidaan kuitenkin myös alankomaalaisen syyttäjänviraston toimesta, joka päättää, toimiiko lääkäri lain mukaisesti.
Kardinaali Eijk: ei laupeutta
Alankomaiden katolisen piispankonferenssin puheenjohtaja, aiemmin lääkärinä toiminut kardinaali Wim Eijk sanoo Crux Now -uutispalvelun haastattelussa, ettei hän millään voi hyväksyä, että lapselle tapahtuneella olisi tekemistä laupeuden kanssa.
”Laupeus”-sanaa käytetään nykyään usein oikeuttamaan eettisesti kyseenalaista toimintaa. Mutta onko laupeutta riistää ihmisen perustava arvo päättämällä hänen elämänsä?
Kardinaalin arvion mukaan kirkko hylkää päätöksen perustan sinänsä, riippumatta siitä, miten muodolliset kriteerit arvioidaan.
