Pius X:n veljeskunta (SSPX) vihki neljä pappia piispoiksi 1. heinäkuuta ilman paavin valtuutusta, kertoo Piispa Czeslaw Katolsk.dk:n julkaisemassa tekstissä. Tapahtuma sai runsaasti huomiota mediassa. Vastaava vihkimys toimitettiin 25. heinäkuuta, kun vähemmän tunnetut transalpiiniset redemptoristit antoivat vihkiä yhden yhteisönsä papin piispaksi. Piispa käsittelee näitä tekoja kirkon hierarkkisen ykseyden rikkomuksina.
Tekstissä molempia tapauksia verrataan arkkipiispa Marcel Lefebvren piispanvihkimyksiin vuodelta 1988. Myös ne tapahtuivat ilman paavin valtuutusta. Tekstin mukaan osapuolet ovat joutuneet automaattisesti ekskommunikaatioon.
Ekskommunikaatio ja skismaattinen asema
Piispa kirjoittaa myös, että kaikki Pius X:n veljeskunnan papiston jäsenet on ekskommunikoitu. Sama koskee hänen mukaansa kaikkia, jotka ovat muulla tavoin organisatorisesti liittyneet veljeskuntaan. Sekä SSPX:n että transalpiinisten redemptoristien kuvataan siten olevan skismaattisessa asemassa, kirkon yhteyden ulkopuolella.
Nämä kaksi ryhmää ovat pieniä suhteessa katoliseen kirkkoon. Paikallisesti niiden vähemmistöasema on piispan mukaan monin paikoin vielä selvempi. Piispa Czeslaw korostaa kuitenkin, ettei niiden pienuus ole syy jättää huomiotta virtauksia, joita luvattomat vihkimykset ilmentävät.
Liturgia ja vuoden 1962 messukirja
Monille messun viettäminen vuoden 1962 messukirjan mukaan on näiden virtausten näkyvin ilmentymä. Riittiä kutsutaan usein tridentiiniseksi. Piispa erottaa henkilökohtaisen mieltymyksen vuoden 1962 messuun asenteista, joihin liittyy epäilevä suhtautuminen uudistettuun liturgiaan tai epäluottamus siihen, että kirkko myös Vatikaanin II konsiilin jälkeen välittää sille uskottua oppia.
Piispan mukaan konsiili ei muuttanut kirkon oppia. Se etsi sen sijaan tapoja ilmaista ja julistaa pysyvää kristillistä sanomaa paremmin. Joissakin kohdin palattiin muotoihin, jotka tuovat selvemmin esiin kirkon yhteisönä, jossa papisto ja maallikot edustavat kirkkoa eri rooleissa. Liturgiasta, erityisesti eukaristian vietosta, on hänen mukaansa jälleen tullut entistä selvemmin koko Jumalan kansan palvonnan ja Kristuksen pelastusteon julistamisen kehys. Samalla konsiili on kiinnittänyt uudelleen huomiota yleiseen pappeuteen: kaikki kastetut ja vahvistuksen sakramentin saaneet osallistuvat yhteistyössä virkapapiston kanssa kirkon julistukseen ja elämään.
Ykseys koetuksella myös muodollisten skismojen ulkopuolella
Piispa näkee luvattomat vihkimykset laajempien suuntausten huipentumana, mutta hänen mukaansa ykseyttä uhataan myös muilta tahoilta. Radikaaleja muutoksia tavoittelevat ryhmät kieltävät hänen arvionsa mukaan usein teoriassa ja käytännössä olennaisia osia perinteisestä opista sellaisena kuin se on muotoiltu Vatikaanin II konsiilin asiakirjoissa ja Katolisen kirkon katekismuksessa.
Kirkon ykseyteen kohdistuva uhka ei piispan pohdinnassa siis rajoitu muodollisiin skismaattisiin tekoihin. Kyse on myös luottamuksesta siihen, miten kirkko välittää oppia, sekä luottamuksesta konsiilin päätöksiin ja liturgiseen uudistukseen.
