Torstaina kokoontui Paavillisen Latinalaisen Amerikan komission kokous aiheena «Addiction in Latin America». Osallistujat tulivat uskopohjaisista keskuksista, joissa tehdään nuorten saattamista, ehkäisyä, toipumista ja yhteiskuntaan palaamista huumeiden jälkeen. Vatican News kertoi paikalla olleen väkeä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta sekä Amerikoista.
Perhe kulkee läpi koko työn huumeita vastaan. Paavi kutsui sitä kotikirkoksi: siellä elämä saa ravintoa, hoivaa ja suuntaa. Hän totesi, ettei drogeja vastaan ole parempaa suojaa kuin hyvä perhe.
Hajonneet kodit ja marginaali
Samalla hän kuvasi, miten perheitä särkyy. Huumeiden käyttö, väkivalta, lapsen rekrytointi rikollisuuteen, köyhyys ja tilaisuuksien puute työntävät ihmisiä reunalle. Tehtävä ei rajoitu yksittäisen hoidettavan hoitoon. Kirkon on seurattava myös perheitä ja sitä sosiaalista haurautta, joka ympäröi riippuvuutta.
«suffering and hope know no borders,» hän sanoi. Lidande ja toivo eivät tunne rajoja, kun osallistujat jakavat kokemuksia eri mantereilta.
Neljä siltaa yhteistyöhön
Kokous toi yhteen neljä yhteistyön polkua. Ensimmäinen on kirkon työ kansainvälisten järjestöjen kanssa huumeiden torjunnassa. Komissio tekee yhteistyötä Amerikan valtioiden järjestön OAS:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian piispainneuvoston CELAM:n kanssa. Tavoitteena on kouluttaa ihmisiä uskopohjaisiin paikallisiin yhteisöihin.
Toinen silta kulkee tieteen ja uskon välillä. Kirkko ei kilpaile neurotieteen, psykiatrian tai kansanterveyden kanssa. Se tuo evankeliumin valoa ja kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä ilman, että se korvaa lääketieteellistä tai sosiaalista tietoa.
Kolmas silta yhdistää mantereita. Yhteiset tavoitteet saavat ihmiset jakamaan kärsimystä, toivoa ja pastorallista intoa. Neljäs käyttää uskoa yhteisenä kielenä konkreettiseen rakkauteen niitä kohtaan, jotka kärsivät riippuvuudesta.
Kirkko joka pysähtyy
Hän siteerasi paavi Fransiskuksen ajatusta siitä, että kirkon on kosketettava ihmisen kurjuutta ja kärsivää lihaa. Hän kannusti Pyhän istuimen Latinalaisen Amerikan komissiota ja kaikkia riippuvuustyössä olevia jatkamaan.
Kirkon tulee olla perhe niille, jotka on jätetty tien varteen. Se pysähtyy, tulee lähelle, liikuttuu myötätunnosta, voidellee haavoja, antaa ravintoa ja muuttuu kodiksi.
