Roomassa alkuvuodesta käynnistynyt katekeesisarja Andra Vatikaanikonsiilista on antanut ensimmäisen selkeän kuvan uuden pontifikaatin tavasta lukea kirkon lähihistoriaa. Monet odottivat merkkiä siitä, jatkuuko Franciscuksen kurssi vai kääntyykö suunta. Sarja on toistaiseksi osoittanut, että Pyhä istuin hakee tulkintaa myös Benedictus XVI:n kautta.
Tammikuun 7. päivän avauspuheessa Leo siteerasi Benedictusta vuodelta 2005. Tuolloin konsiilin päättymisestä oli kulunut neljä vuosikymmentä. Benedictus totesi, etteivät konsiiliasiakirjat olleet menettäneet ajankohtaisuuttaan ja että niiden opetus sopii kirkon uuteen tilanteeseen sekä globalisoituneeseen yhteiskuntaan. Benedictus oli itse ollut peritus, teologinen asiantuntija, konsiilissa.
Konsiili vastauksena 1900-luvun murrokseen
Leo asetti Vatikaani II:n suhteeseen vuosisadan puolivälin suuriin muutoksiin: poliittisiin katastrofeihin, tekniseen kehitykseen ja uusiin yhteiskuntamuotoihin, jotka muuttivat uskon, kulttuurin ja julkisen elämän suhdetta. Hän totesi suoraan:
A new council proved to be not only meaningful, but necessary,
Sanat koskivat konsiilia ja sen vastausta tuon ajan kriisiin. Kirkko ei kohdannut tällaista painetta ensimmäistä kertaa. Leo viittasi visigoottien Rooman valtaukseen ja ryöstöön vuonna 410. Tapahtuma ravisteli aikakauden maailmaa ja vaikutti Augustinuksen ajatteluun.
Viime viikon katekeesissa, sarjan siirtyessä pastoraalikonstituutioon Gaudium et spes, sama historiallinen kaari tuli esiin uudelleen. Pelkkä kirkon käsitteen hengellistäminen sivuuttaa uskon realismin ja sen instituutiot maailmassa. Konsiilissa kirkon kysymys maailmassa nousi keskeiseksi ongelmaksi. Nämä olivat paavin omia sanoja, eivät lainauksia.
Benedictus taustalla, Franciscus ei poissa
Cruxin analyysi huomauttaa, että sarja on tarjonnut harvinaisen näkymän Leon ajatteluun. Vuonna 2026 konsiilin piispojen, teologien ja uskovien sukupolvi on suurelta osin poissa. Vuonna 2005 se piti vielä ohjaksia. Leo ei ole jättänyt Franciscusta sivuun, mutta hän hakee pidempää linjaa, jossa Benedictus ja konsiilin asiakirjat toimivat tulkinta-avaimina.
Sarja ei ole antanut yksinkertaista ohjelmaa. Se on sen sijaan näyttänyt, miten paavi työskentelee historian ja tekstien kanssa: kirkko joutuu kriisien keskellä tarkistamaan kieltään ja instituutioitaan, jotta usko ei katoa abstraktioon. Augustinuksen perintö ja Benedictuksen konsiililuku limittäytyvät tässä lukutavassa.
Helsingin hiippakunnan messuissa konsiilin tekstejä luetaan edelleen suomeksi; sama jännite kirkon ja maailman välillä kuuluu myös pohjoisessa, kun katekeesisarja etenee.
