Metz kuuluu paavi Leo XIV:n tulevaan apostoliseen matkaansa Ranskassa. Kaupunki kytkeytyy Robert Schumaniin, yhteen Euroopan unionin perustajista, jonka lapsuus ja nuoruus kuluivat Ranskan, Luxemburgin ja Saksan vaikutuspiirissä.

Vatican News välittää Luxemburgin arkkipiispan, kardinaali Jean-Claude Hollerichin pohdinnan. Hollerichin mukaan rajaseudun arki muokkasi Schumanin poliittista toimintaa ja ajatusta Euroopasta.

Syntymä Luxemburgissa, juuret Lorrainessa

Robert Schuman syntyi Luxemburgissa 29. kesäkuuta 1886. Isä oli kotoisin Evrangesta, Lorraineen kuuluvasta kylästä Ranskan ja Luxemburgin rajalla. Vuoden 1870 jälkeen alue siirtyi Saksalle.

Isä piti itseään ranskalaisena ja muutti siksi Luxemburgiin, vaimonsa kotimaahan. Koko perhe puhui moselfrankkia, länsikeskisaksalaista murretta. Luxemburgin kansakoulussa Schuman oppi ranskaa.

Myöhemmin hänestä tuli ranskalainen valtiomies. Taustaan kuuluivat silti saksalainen kulttuuri, luxemburgilaiset vuodet ja lorrainelainen sukuhistoria. Hollerich pitää tätä maantieteellistä ja kielellistä sekoitusta avaimena Schumanin linjaan.

Raja ei ole vain viiva

Hollerich kuvaa rajaa paikkana, jossa useita todellisuuksia voi nähdä yhtä aikaa. Schuman eli tämän konkreettisesti: syntymäpaikka, perheen muutto, koulun kieli ja vuoden 1870 jälkeinen valtiollinen muutos.

Ranskalainen isänmaallisuus ei tehnyt hänestä nationalistia. Elämä useiden identiteettien välissä pehmensi rajojen ehdottomuutta. Hollerichin mukaan raja voi synnyttää jännitettä, mutta myös kohtaamista ja hedelmällistä vaihtoa.

Sama näkökulma näkyi toisen maailmansodan jälkeisessä eurooppalaisessa yhteistyössä. Tavoite ei ollut pyyhkiä eroja yhdellä järjestelmällä, vaan rakentaa rakenteita, joissa entiset vastustajat työskentelevät rinnakkain.

Europe will not be made all at once, or according to a single plan. It will be built through concrete achievements which first create a de facto solidarity.

Metzin pysähdys ja Euroopan alku

Paavin käynti Metzissä ei rajoitu Schumanin kasvupaikkaan. Alue näyttää, miten kielet, valtionrajat ja poliittinen kuuluminen ovat vaihtuneet. Se selittää myös, miksi Schumanin ajatukset syntyivät ympäristössä, jossa useita identiteettejä oli yhtä aikaa läsnä.

Hollerich esittää Schumanin esimerkkinä siitä, miten rajaseutu voi muovata politiikkaa ilman, että kokemus johtaa nationalismiin. Perintö ei ole vain Brysselin instituutioita. Se on myös ihmisiä, jotka elivät kielten, maiden ja lojaalisuuksien välissä.

Pyhä istuin valmistelee Ranskan-matkaa; Metz tuo siihen Euroopan varhaisen yhteistyön historian.