Kuningas Harald V:n kuolema herättää norjalaisissa katolilaisissa muistoja pitkästä hallituskaudesta ja siirtymästä Olav V:n ajasta. Katolsk.no julkaisi muistokirjoituksia, joissa monarkki näyttäytyy velvollisuuden ja inhimillisen lämmön yhdistäjänä.

Torbjørn Olsen, piispallinen vikaari sotilaspapiston palveluksessa, muistaa kruununprinssi Haraldin ajan, jolloin tämä eli isänsä varjossa. Olav muokkasi monin tavoin poikansa elämää. Olsen oli seminaarilainen Mainzissa, kun Olav kuoli vuonna 1991. Internetiä ei vielä ollut; uutiset tulivat NRK:n lyhytaaltolähetyksistä. Keskiyön aikaan hän sai tietää Haraldin nousseen valtaistuimelle.

Valtaistuimenvaihdos ja Haraldin sekä kuningatar Sonjan siunaaminen Nidarosin tuomiokirkossa tekivät häneen vaikutuksen. Tapahtumat osoittivat, miten kokoava kuninkaallinen talo saattoi olla. Myöhemmin mieleen jäivät hiihdon MM-kisat Trondheimissa 1997 ja kuningasparin 60-vuotispäivät, jolloin Harald humoriinsa turvautuen paljasti olevansa salainen trønderilainen.

Isän tyyli pehmeni, jatkuvuus säilyi

Olsen näkee jatkumon isän ja pojan välillä. Harald pehmensi Olaviin liitettyä tiukkaa sotilaallista otetta, mutta säilytti siitä suurimman osan. Se oli merkki arvokkuudesta ja jatkuvuudesta.

Kulissien takana Harald vaikutti siihen, että kuninkaan kristillinen uskontovelvollisuus jäi Norjan perustuslakiin. Olsen pitää tätä myönteisenä merkkinä suhteessa maan perustuslailliseen ja uskonnolliseen historiaan.

Muistolaatta Klosterlasselle Vilnassa

Vuonna 1998 kuningas paljasti virallisen muistolaatan jesuiittapappi Klosterlassen haudalla Vilnassa. Tønsbergistä kotoisin ollut pappi kääntyi katolilaisuuteen ja pyrki palauttamaan Pohjolaa kirkkoon; aikansa kuningas ajoi hänet maasta. Klosterlasse on haudattu Liettuaan.

Sr. Ingeborg-Marie Kvam, Lundenin luostarin priorinna, liittää Haraldin varhaisimpiin muistoihinsa Olavin kuolemasta ja samana vuonna tapahtuneesta siunaamisesta. Hän sijoittaa Haraldin niiden valtionpäämiesten riviin, jotka seisovat politiikan yläpuolella, kokoavat kansan ja edustavat valtiota instituutiona. Samalla tämä piti kiinni historiallisista linjoista ja arvoista, jotka liittyvät pyhään Olaviin ja Magnukseen Erlingssoniin, Norjan ensimmäiseen kirkon voitelemaaan ja kruunaamaan kuninkaaseen.

Avioliitto Sonjan kanssa vuonna 1968 rikastutti kuningashuonetta. Kvam muistaa myös muutaman kohtaamisen kruununprinsessan ja myöhemmin kuningattaren kanssa.

Uskollisuus ilman etäisyyttä

Molemmat tekstit palaavat samaan arvioon. Harald oli uskollinen ja kestävä, mutta ei eristäytynyt. Kvamin mukaan hän osoitti, että ihminen voi olla sekä velvollisuudentuntoinen että aito. Olsen tiivistää esimerkin uskollisuudesta, kestävyydestä ja rakkaudesta – hyveistä, joihin jokainen kristitty pyrkii.