Slottsplassen Oslossa täyttyi ihmisistä perjantaina 4. syyskuuta, viikko kuningas Harald V:n kuoleman jälkeen. Kukkia, lippuja, kortteja ja kynttilöitä kertyi yhä laajemmalle alueelle linnan eteen, kun norjalaisen kirkkoelämän edustajat kokoontuivat muistamaan monarkkia.
Ryhmä pappeja ja muita kirkollisia toimijoita lähti Universitetsplassenilta kohti Slottsplassenia. Lyhyen muistotilaisuuden jälkeen lausuttiin rukous ja laulettiin yhdessä Kongesangen. Monet asettuivat sitten jonoon Slottskapelletiin, jossa kuninkaan arkku oli esillä.
Kolme ja puoli tuntia jonossa
Kävely Slottsparkenin läpi kesti noin kolme ja puoli tuntia. Jono eteni hitaasti ylös linnamäkeä ja puiston halki, matkaa kertyi noin kilometri. Arkun luona jokainen sai muutaman sekunnin viimeiseen tervehdykseen ja kiitokseen.
Katolinen pappi, joka kertoi käynnistä katolsk.no:lle, rukoili myös vainajan puolesta. Piispa Bernt Eidsvig osallistui tilaisuuteen ja saattoi häntä. Kokoontuminen kuvattiin hiljaiseksi kuluksi pääkaupungin halki.
Sodan muistot ja moderni Norja
89-vuotias kuningas kuului viimeisiin, joilla oli omakohtaisia muistoja toisesta maailmansodasta. Kolmivuotiaana hän lähti äitinsä ja kahden vanhemman sisarensa kanssa Norjasta pimeinä huhtikuun päivinä 1940. Tie vei Ruotsiin ja myöhemmin Yhdysvaltoihin.
Muistoja jäi myös keväästä 1945, kun perhe kokoontui jälleen vapaaseen Norjaan viiden vuoden sodan ja saksalaismiehityksen jälkeen. Elämä kattoi suuren osan modernin Norjan historiaa.
Haakon VII ja Olav V olivat kansan kuninkaita, mutta monarkia seisoi silloin kauempana nykyisestä tasa-arvoisesta Norjasta. Harald peri toisenlaisen julkisuuden. Viimeisiä vuosia leimasivat heikkenevä terveys ja voimat sekä haasteet lähisuvussa.
Toinen julkisuus kuin Olav V:llä
Olav V ei joutunut käsittelemään ympäri vuorokauden pyörivää uutisvirtaa eikä kommenttikenttiä, joissa ihailu ja vihamielisyys sekoittuvat. Toimittajavetoisten medioiden aikaan kuningashuone oli suojatumpi ja raportointi hillitympää.
Harald pysyi silti virassaan monien paineiden läpi. Viimeiset vuodet kuvattiin yhä enemmän asenteella «keep calm and carry on». Kuten muissakin perheissä, kuninkaallisessa suvussa on ollut eri aikoina eri vaikeuksia. Hallituskausi päättyi, kun neljäs sukupolvi nousi Norjan valtaistuimelle.
Ennen katoliseksi papiksi tuloaan kirjoittaja toimi 23 vuotta Norjan kirkon pappina, opiskelijapappina Euroopassa ja myöhemmin merimiespappina Lontoossa. Muistossa korostui Haraldin tapa kohdata ihminen: nähdä kokonainen ihminen, ei vain virhettä. Ihmiskuva sidottiin evankelis-luterilaiseen uskoon, jossa sovitus, armo ja anteeksianto ovat keskeisiä.
