Ostia Tiberinassa, antiikin jokisataman seudulla, kuoli vuonna 387 pyhä Monika, Augustinuksen äiti. Hautapaikka painui unohduksiin lähes tuhanneksi vuodeksi. Vanhin arkeologinen todiste on konsuli Anicius Auchenio Basson säkeellinen hautakirjoitus, joka sijoittaa haudan juuri tuolle alueelle.
Kirkko Sant’Aurea seisoo yhä samalla maaperällä, lähellä vanhan sataman raunioita. Tarina 1100-luvun kanonikosta Arrouaisesta, joka olisi vienyt ruumiin Ranskaan, on hylätty. Haudan tunnistaminen ja relikvien roomalainen sijoitus eivät kulje samaa latua: hauta löytyi Ostiassa 1400-luvulla, roomalainen sijoitus syntyi myöhemmin augustinolaisten aloitteesta ja paavillisella luvalla.
Lupa etsiä huhtikuussa 1430
Historiallinen käänne tuli huhtikuussa 1430. Augustinolaisten erakkojen ritarikunta sai Pyhältä istuimelta paavi Martinus V:ltä luvan etsiä jäännökset ja ottaa ne haltuunsa. Paikallinen asukas ohjasi veljet Sant’Aurean kirkkoon.
Kaivaus vei alttarin alle. Sieltä löytyivät jäännökset. Löytö vahvisti, että alkuperäinen hauta oli ollut juuri tuolla hautausmaa-alueella. Lähes tuhat vuotta unohduksessa ollut paikka tuli jälleen näkyväksi. Kaivaus muutti relikvien historian.
Hauta ja relikvit eivät kuitenkaan seuranneet samaa ketjua. Hauta tunnistettiin Ostiassa; roomalainen sijoitus edellytti ritarikunnan aloitetta ja paavillista lupaa. Aikakauden kertomukset kuvaavat siirtoa ihmeiden ja kansan kunnioituksen ympäröimänä.
Palmusunnuntain saapuminen Campo Marzioon
Palmusunnuntaina 1430 Monikan jäännökset saapuivat Roomaan. Ensin ne asetettiin San Trifonen kirkkoon, augustinolaisten ensimmäiseen sijoituspaikkaan Campo Marziossa. Siellä ne pysyivät kaksikymmentä vuotta.
Hopealamput valaisivat paikkaa. Ensimmäiset augustinolaiset tertiaarit – hurskaat naiset, joille Monika oli esikuva – olivat lahjoittaneet lamput. Valvonta ja kunnioitus pysyivät tiukkoina koko ajan.
Vuonna 1455, paavi Calixtus III:n aikana, relikvit siirrettiin juhlallisesti Sant’Agostinon basilikaan. Lopullinen paikka vahvistettiin silloin. Ne ovat yhä erillisessä kappelissa basilikassa.
Hautakiven sirpale vuodelta 1945
Vuonna 1945 pihalta nykyisen Sant’Aurean kirkon vierestä löytyi hautakiven fragmentti. Kivi oli mahdollisesti käytetty uudelleen keskiaikaisessa hautauksessa. Siinä luki:
«Här vilar den heliga modern Monikas kropp»
Fragmentti osoitti jälleen hautapaikan Ostiaan. Se tuki vanhempaa metristä kirjoitusta ja 1430-luvun kaivauksen tulosta. Vatican News on kertonut ketjun: unohtaminen, arkeologinen löytö ja kirkollinen siirto, ei katkeamaton perinne haudan ympärillä.
Monika kuuluu varhaisen kristinuskon tunnetuimpiin hahmoihin äitinä ja esikuvana. Ostian hauta, Basson kirjoitus, 1430-luvun lupa, palmusunnuntain saapuminen, kaksikymmentä vuotta San Trifonessa, hopealamput tertiaareilta, Calixtus III:n aikainen siirto ja 1945 löytynyt kivenpala muodostavat konkreettisen ketjun. Relikvit ovat tänään Sant’Agostinon basilikassa Roomassa, erillisessä kappelissa, jonne ne asetettiin vuonna 1455. Hauta itse jäi Ostiaan, tunnistettuna alttarin alle ja myöhemmin kiven sirpaleella.
Augustinolaisten etsintä ei nojannut katkeamattomaan paikalliseen muistiin vaan lupa-asiakirjaan, kaivaukseen ja siirtoon. Kansan kunnioitus saattoi saapumisen Roomaan. Hopealamput merkitsivät tertiaarien sidettä Monikaan. Lopullinen kappeli basilikassa vakiinnutti paikan, jossa jäännökset yhä ovat.
