Riminin katedraali täyttyi 22. elokuuta ihmisistä, jotka elävät sairauden tai vamman kanssa. Tapaaminen päätti Italian-päivän, johon kuului myös käynti San Marinossa ja esiintyminen 47. Meeting for Friendship Among the Peoples -tapahtumassa. EWTN News kertoi vierailusta.

Vanha kirkkotila merkitsi sairaille ja köyhille yhtä asiaa: «Ni olette kotona.» Nainen pyörätuolissa ojensi kukkia paaville Leo XIV:lle katedraalin ovella. Hänen mukaansa heidän paikkansa kirkossa ei ole toisten säälin varassa, vaan osa yhteistä elämää.

Osallisuus seurakunnassa ja palvelussa

Läsnäolijoita kehotettiin seuraamaan Herraa ottamalla aktiivinen osa kirkon elämään. Sanat kuuluivat englanniksi näin:

follow the Lord by taking an active part in the life of the Church.

Seurakunta, yhdistykset sekä paikat, joissa ihmisiä otetaan vastaan ja joissa he saavat palvella, nimettiin konkreettisiksi kehyksiksi. Sairaus tai vamma ei tee kenestäkään sivustakatsojaa. Jeesus tuli parantamaan sairaita ja palauttamaan heille elämän, joka vastaa heidän arvoaan. Sama tehtävä kuuluu kirkolle: avata tie takaisin yhteyteen eikä jättää ketään reunalle.

Kirkon tulee siksi olla paikka, jossa ihmisiä ei siirretä sivuun. Tehtävä ulottuu myös niihin, jotka ovat synnin ja sen seurausten vankeja. Käytännön ohjeita seurakunnille ei esitetty, mutta osallisuus, vastaanotto ja palvelu asetettiin lähelle kirkon työn ydintä.

Messu Riminin satamassa

Myöhemmin päivällä vietettiin messu satamassa. Saarnassa ihmisen elämä kuvattiin lahjaksi Jumalalta ja kaste suunnaksi koko kristilliselle elämälle. Kastettu kristitty on kutsuttu syleilemään, kokoamaan, vastaanottamaan, vapauttamaan ja antamaan anteeksi. Näin messun sanoma kytkettiin katedraalin tapaamiseen: kirkko avaa tien takaisin yhteisöön.

Viittaus Paavalin kirjeeseen roomalaisille tiivisti ajatuksen. Jumala on yksinkertainen, koska hän on puhdasta rakkautta. Ihmistä kutsutaan rakastamaan sydämellä, joka muistuttaa hänen sydäntään, ja sovittamaan tiensä ja ajatuksensa hänen teihinsä.

Katedraalista satamaan

Kirkolliset ja siviilijärjestelyt kokosivat väkeä sekä katedraaliin että satamaan. Tapahtuma antoi kuvan viestistä, joka toistui päivän mittaan: sairaat ja vammaiset eivät ole vieraita kirkossa, vaan sen elämän jäseniä. Pyhä istuin ei esittänyt uutta oppia; painotus oli konkreettinen ja sidottu vastaanottoon ja palveluun.