Basilika San Agostino Roomassa täyttyi 28. elokuuta augustinolaisista, maallikoista ja sääntökuntalaisista, kun Hippon piispan liturgista muistopäivää vietettiin. Kardinaali Rolandas Makrickas, paavillisen Santa Maria Maggioren basilikan arkipappi, johti messua ja avasi saarnassaan Augustinuksen tien levottomuudesta Kristuksen luo.

Vatican News kertoi tilaisuudesta. Isä Pasquale Cormio otti vieraat vastaan. Evankeliumin luki isä Bruno Silvestrini. Läsnä olivat augustinolaiset, paljasjalkaiset augustinolaiset, augustinorekollektit sekä Augustinuksen sääntöä noudattavien kongregaatioiden sisaret ja maallikot.

Armolla koottu yhteisö

Apostolien teot kuvaavat ensimmäistä kristillistä yhteisöä, joka eli Sanasta, eukaristiasta, veljeydestä ja rukouksesta. Makrickas liitti tämän Augustinuksen pastoraaliseen näkemykseen. Hippon piispa ei pitänyt kirkkoa pelkkänä rakenteiden tai instituutioiden joukkona. Se oli armosta koottu yhteisö, joka jakoi tavaransa ja elämänsä.

Siksi kardinaali pyysi kirkkoa, joka on koti, yhteisö ja perhe. Siellä Sanaa kuullaan, eukaristiaa vietetään uskolla, köyhät otetaan vastaan ja jokainen voi tuntea itsensä etsittyksi ja rakastetuksi.

Etsintä, järki ja usko

Toinen kirje Timoteukselle kehottaa julistamaan Jumalan sanaa. Se toi mieleen Augustinuksen Sanan miehenä. Hän opiskeli, etsi, väitteli ja kulki epäilysten läpi. Kun hän kohtasi Kristuksen, totuus ei ollut vain tiedettävää vaan rakastettava henkilö.

Usko ja järki kulkivat rinnakkain. Jumalaa voi etsiä ajattelulla ja samalla polvistua mysteerin eteen. Kysymyksiä voi esittää menettämättä uskoa, kun pysyy nöyränä. Levottomuus, virheet ja vastarinta voivat muuttua paikoiksi, joissa Jumala etsii ihmistä.

Makrickas tiivisti elämän lahjaksi kirkolle sanoin:

after encountering Him, made his life a gift to the Church,
palveluun, saarnaamiseen, kristittyjen muovaamiseen ja uskon totuuden puolustamiseen.

Hyvä paimen ja portti

Johanneksen evankeliumi esittää Kristuksen hyvänä paimenena ja lampaiden porttina. Augustinus oli kokeillut monia teitä, kuunnellut monia ääniä ja maistanut kulttuurin, filosofian ja kunnianhimon vetovoimaa. Mikään muu ääni ei antanut sydämelle sitä, mitä Kristus antoi.

Piispojen, pappien ja kaikkien kirkon palvelijoiden tehtävä on osoittaa häneen. He ovat aitoja, kun he pysyvät yhteydessä Kristukseen ja johtavat toisia häneen, eivät itseensä. Kirkko ei tarvitse paimenia, jotka etsivät omaa asemaansa, vaan miehiä, jotka elämällään näyttävät: Kristus on tie, totuus ja elämä.

Kirkkovuoden muistopäivä sitoi Hippon piispan elämän kysymykseen kirkon muodosta: saavatko ihmiset siellä tuntea olevansa etsittyjä ja rakastettuja.