Torraccian lentokenttä San Marinossa avasi lauantaiaamun sotilaallisilla kunnianosoituksilla. Helikopteri oli lähtenyt Roomasta noin kello kahdeksan ja oli perillä noin 45 minuutin jälkeen. Vierailu ajoittuu tasavallan ja Pyhän istuimen diplomaattisuhteiden satavuotisjuhlaan.
Kentällä seisoivat kapteeniregentit Alice Mina ja Vladimiro Selva sekä paikallisia viranomaisia. Italian ja San Marinon apostolinen nuntius Edgar Peña Parra ja San Marino-Montefeltron piispa Domenico Beneventi kuuluivat vastaanottajiin. Seremonia oli lyhyt; ohjelma siirtyi nopeasti kaupungin keskustaan.
Palazzo Pubblico ja yksityinen keskustelu
Palazzo Pubblicossa pidettiin yksityinen keskustelu kapteeniregenttien kanssa. Sen jälkeen vuorossa olivat paikalliset viranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan edustajat. Piispan läsnäolo antoi päivälle kirkollisen kehyksen; hallituksen ja järjestöjen tapaamiset laajensivat sitä julkiseksi.
Kapteeniregentit puhuivat lyhyesti. Vastauksessa kiitettiin kutsusta ja vastaanotosta. Vieras sanoi olevansa erittäin tyytyväinen saadessaan tulla San Marinoon, jota hän kutsui «the oldest republic in the world.» EWTN News on kertonut päivän kulusta.
Suhde tasavallan ja katolisen kirkon välillä on sekä poliittinen että kirkollinen. Muodolliset diplomaattisuhteet kirjattiin huhtikuussa 1926. Pitkä rinnakkaiselo ulottuu sitä kauemmas; satavuotisjuhla merkitsee virallista linjaa, ei koko yhteistä historiaa.
Vapaus ja omatunto puheessa
Myöhemmässä puheessa käsiteltiin vapautta yksilön elämässä ja kansakunnan historiassa. Todellista siviilivapautta ei ole ilman henkilökohtaista vapautta, todettiin suoraan. Vapaus annetaan ja taataan lopulta Jumalalta. Hänen äänensä kuuluu jokaisen ihmisen omassatunnossa.
Vapauden edistäminen merkitsee omantunnon tilan puolustamista. Henkilökohtainen ja julkinen ulottuvuus sidottiin yhteen ilman erillistä poliittista ohjelmaa. Sanat pysyivät lyhyinä; paino oli samassa ajatuksessa: kansalaisvapaus ei kestä, jos sisäinen vapaus puuttuu.
Paavi ei esittänyt uutta oppia. Hän sitoi vanhan tasavallan historian ja nykyisen vastaanoton samaan ketjuun: valtion muoto, kirkon läsnäolo ja yksilön omatunto. Kuulijat olivat viranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia; tilaisuus pysyi julkisena mutta rajattuna.
Rimini ja sähke Mattarellalle
Ohjelma jatkui suunnitelman mukaan Italian Riminin kaupunkiin. Siellä järjestetään Meeting for Friendship Between Peoples. Italian alueelta poistuessaan lähetettiin sähke presidentti Sergio Mattarellalle. Siinä olivat terveiset ja toiveet Italian hengellisestä, siviili- ja yhteiskunnallisesta edistyksestä.
Lähtö Roomasta, laskeutuminen Torracciaan, Palazzo Pubblicon yksityinen osuus, puhe vapaudesta ja siirtyminen Riminiin muodostivat saman päivän kerrokset. Sotilaalliset kunnianosoitukset kentällä ja myöhemmät tapaamiset eivät sekoittuneet; kukin osuus pysyi omassa paikassaan.
Satavuotisjuhla antoi matkalle virallisen syyn. Pitkä rinnakkaiselo, vuoden 1926 formalisointi ja lauantain seremoniat kulkivat rinnakkain. Kapteeniregentit, nuntius, piispa ja kansalaisyhteiskunta täyttivät ohjelman ilman ylimääräistä retoriikkaa. Päivä päättyi Italian puolella, sähke presidentille mukana.
