Longyearbyenissä kokoontui sunnuntaina 30. elokuuta katolisia ja luterilaisia, kun Erik Varden johti juhlallista messua Svalbardin kirkossa. Tilaisuus merkitsi sataa vuotta siitä, kun katolinen messu vietettiin ensimmäisen kerran saariryhmässä.
Varden on Trondheimin piispa ja Tromssan territoriaalisen prelatuurin apostolinen administraattori. Hänen kanssaan olivat isä Andrzej Kosciukiewicz, Tromssan Neitsyt Marian kirkon kirkkoherra, isä Rafal Ockojski sekä Caritasin ja Tromssan katolisen yhteisön edustajia. Norjan luterilaisen kirkon edustajat osallistuivat myös, joten juhla sai vahvan ekumeenisen sävyn.
Matka muuttui, häiriöt seurasivat
Sata vuotta sitten Svalbardille tultiin pitkän merimatkan jälkeen. Noin 900 kilometriä jäistä vettä erotti saariryhmän Norjan mantereesta. Nyt matkustajat saapuvat lentokoneella ja pitävät 5G-yhteyttä puhelimissaan. Varden totesi huumorilla, että kaikki muualla häiritsevä seuraa myös tänne.
Vatican Newsin mukaan hän sanoi: «Everything that distracts us elsewhere follows us here,»
Maisema ja sulava jää tekevät ihmisen rajallisuuden näkyväksi. Jos puhelimen sammuttaa, Svalbard opettaa olennaista, piispa korosti. Arktinen avaruus muistuttaa, miten pieniä olemme ajassa ja tilassa.
Ingstadin metsästäjä ja yksinäisyys
Saarnassaan Varden palasi norjalaisen tutkimusmatkailijan ja entisen Svalbardin sysselmannin Helge Ingstadin kertomukseen 1930-luvulta. Ingstad tapasi metsästäjän, joka oli elänyt pitkään eristyksissä. Mies oli fyysisesti kunnossa, mutta yksinäisyys oli jättänyt jäljen. Kun muita ihmisiä lopulta ilmestyi, heidän läsnäolonsa herätti hänessä jotakin levotonta iloa.
Piispa käytti tarinaa kuvaamaan ihmisen tilaa. Monet sulkevat oven pimeydelle ja myrskylle, mutta kaipaavat silti, että joku koputtaisi. Ensimmäiset kristityt munkit vetäytyivät erämaahan ei siksi, että he olisivat halveksineet ihmisiä, vaan vapautuakseen harhakuvista ja kohdatakseen itsensä totuudellisesti Jumalan edessä. Itsensä kohtaaminen merkitsee kasvotusten seisomista oman haavoittuvuuden kanssa.
Realismi teknologian sijaan
Nykyaikainen yhteiskunta on yrittänyt poistaa haavoittuvuutta teknologisen edistyksen ja hallinnan uskomuksella. Varden asetti vastakkain virtuaalisen fantasian ja terveen todellisuudentajun. Svalbard voi opettaa juuri sitä: pimeyttä, myrskyä, jäätä ja etäisyyttä.
Kirkon tehtävä on hänen mukaansa kantaa Kristuksen sovitusta, parantamista ja ystävyyttä niille, jotka ovat eristyksissä ja peloissaan. Katolinen läsnäolo saarilla on sadan vuoden ajan ollut sidoksissa alueeseen, jossa välimatkat, sää ja harva asutus tekevät säännöllisestä seurakuntatyöstä vaikeaa.
