Elokuussa merkitään satavuotispäivää Grefsenissä. Sisar Ingrid Marie Nilsson CSJ täyttää 100 vuotta; Pyhän Joosefin sisaret julkaisivat tiedot Katolsk.no-sivustolla.

Vuonna 1947 hän liittyi Pyhän Joosefin sisariin. Siitä lähtien työ on suuntautunut Jumalalle ja ihmisille. Tehtävät ovat vaihtuneet, mutta linja on pysynyt.

Liittyminen vuonna 1947

Nilsson meni järjestöön vuonna 1947. Lähes kahdeksan vuosikymmentä on kulunut siitä. Työ ihmisten, kirkon ja jumalanpalveluksen parissa on seurannut häntä koko ajan.

Hän on toiminut opettajana, urkurina, katekeettana ja sisarena. Toimipaikkoja on ollut Oslossa, Kristiansandissa, Fredrikstadissa ja Porsgrunnissa. Rukous, opetus, keskusteluryhmät ja huolenpito vaikeuksissa olevista ovat olleet keinoja tuoda ihmisiä lähemmäs Jumalaa.

Opintoja ja matkoja on tehty Ranskaan, Saksaan, Roomaan, Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Matkat ovat kuuluneet samaan palveluun kuin arki seurakunnissa. Tehtävät ovat vaihtuneet vuosikymmenestä toiseen; suunta on pysynyt samana.

Opetustyö on vienyt luokkahuoneisiin ja pienryhmiin. Katekeesi on täydentänyt sitä. Käytännön huolenpito on ulottunut niihin, joilla on ollut vaikeaa. Sama henkilö on kantanut nämä roolit eri kaupungeissa.

Urkuri 95-vuotiaaksi

Musiikki on kuulunut työhön vuosikymmeniä. Urkurina hän on osallistunut jumalanpalveluksiin monissa seurakunnissa. Aktiivinen soitto kesti 95 ikävuoteen.

Urkujen ääni on sitonut jumalanpalveluksen kulkua. Seurakunnat Oslosta Porsgrunniin ovat kuulleet saman soiton. Ikä ei katkaissut työtä ennen 95. vuotta.

Opetus ja sielunhoito ovat pysyneet keskeisinä musiikin rinnalla. Kaupungit ovat nähneet saman linjan: palvelu vaihtuvissa rooleissa, sama suunta. Jumalanpalvelus, opetus ja huolenpito ovat kulkeneet rinnakkain.

Kun urkujen pedaalit ja koskettimet jäivät, muu työ ei päättynyt samalla hetkellä. Keskustelut ja rukous jatkuivat. Sisaret kuvaavat tätä jatkumoa osana pitkää palvelua.

Sisarten kiitos ja onnittelu

Pyhän Joosefin sisaret kuvaavat häntä henkilöksi, jolla on valoisa mieli ja elämänilo. He kiittävät pitkää ja uskollista palvelusta. He onnittelevat satavuotispäivän johdosta.

Hänen lauseensa kuuluu usein näin:

Jeg er gammel, men hjertet mitt er ungt.

Suomeksi: olen vanha, mutta sydämeni on nuori. Lause tiivistää sen kuvan, jonka sisaret antavat tavasta kohdata ihmisiä ja tehdä työtä.

Satavuotispäivä asettuu kertomukseen uskonnollisesta elämästä, joka on kestänyt lähes kahdeksan vuosikymmentä. Tehtävät vaihtuvat; suunta pysyy. Grefsenissä merkitään nyt tämä piste.

Sisaret kokoavat kiitoksen yhteen: pitkä palvelu, uskollisuus ja ilo. Onnittelu kohdistuu sekä ikään että työhön, joka on ulottunut moniin seurakuntiin. Tiedot jubileumista on julkaissut Katolsk.no.

Nilssonin työ on kulkenut opetuksen, urkujen, katekeesin ja huolenpidon kautta. Kaupungit Oslo, Kristiansand, Fredrikstad ja Porsgrunn ovat olleet näyttämöitä. Matkat Ranskaan, Saksaan, Roomaan, Israeliin ja Yhdysvaltoihin ovat täydentäneet samaa linjaa.

Vuodesta 1947 tähän elokuuhun ulottuu yksi ja sama kutsumus. Sisaret kiittävät. Satavuotispäivä merkitsee sitä nyt Grefsenissä.