Maailman rukouspäivä luomakunnan puolesta avaa jälleen ajan, jolloin kirkko kutsuu miettimään elämän lahjaa ja maata, joka ylläpitää sitä. Paavi Leo XIV:n viesti vuodelle 2026 on julkaistu Vatican Newsin kautta. Siinä sota, epäoikeudenmukaisuus ja ekologinen rappeutuminen eivät ole erillisiä kriisejä vaan yksi ja sama huuto parantumisesta.
Luomakunnan aika 2026 alkaa 1. syyskuuta ja jatkuu lauantaihin 4. päivään saakka. Rukouspäivä sijoittuu tähän jaksoon. Viesti muistuttaa, että maan hoitaminen on konkreettinen tapa ylistää Luojaa, ei sivujuonne opetuslasten tehtävästä.
Jesajan kuva aseista ja työkaluista
Keskeinen kuva nousee profeetta Jesajasta: kansat takovat miekat auranteriksi ja keihäät viinitarhaveitsiksi. Se, mikä tuhoaa elämää, on muutettava joksikin, mikä ylläpitää sitä. Leo XIV asettaa tämän lupauksen vastakkain todellisuuden kanssa, jossa voimaa ja resursseja suunnataan yhä väkivaltaan ja sotaan.
Sota jättää haavoja kauas taistelukenttien ulkopuolelle. Samaan aikaan luomakunta näyttää ajautuvan yhä pahempaan epätasapainoon. Viestin mukaan nämä ilmiöt kuuluvat yhteen; ne nousevat haavoittuneesta maailmasta yhteisenä pyyntönä rauhasta.
Rauha, jota maailma ei anna
Elämän Jumala, ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa, antaa rauhan, jota maailma ei voi tarjota. Se ei ole pinnallinen eikä ohimenevä. Se kumpuaa Kristuksen kestävästä rakkaudesta ja huolenpidosta jokaista ihmistä kohtaan. Siksi rauhan työ liittyy opetuslasten kutsumukseen rakentaa rakkauden sivilisaatiota.
Elämän lahja on viestin mukaan keskeinen sekä opetuslapseudessa että yhteisessä tehtävässä. Kun lupaus rauhasta asetetaan nykyisten olojen rinnalle, kontrasti on jyrkkä monilla seuduilla. Silti kutsu ei ole kuvaus tilanteesta vaan vaatimus suunnata toisin: pois väkivallasta kohti sitä, mikä ruokkii elämää.
Epäsopu ihmisen sydämessä
Vastuuta ei jätetä vain rakenteille. Väkivalta, epäoikeudenmukaisuus ja ekologinen rappeutuminen eivät selity pelkillä järjestelmien puutteilla. Ne kytkeytyvät syvempään epäsopuun, jonka juuri on ihmisen sydämessä.
«Den disharmonien vi ser i verden – så som vold, urettferdighet og økologisk forringelse – er ikke ganske enkelt et resultat av mangelfulle systemer eller strukturer; den henger i virkeligheten sammen med den mer fundamentale disharmoni som har sin rot i menneskehjertet.»
Siksi rauha luomakunnan kanssa ei erotu rauhasta ihmisten välillä. Kristillinen vastaus kattaa viestin mukaan elämän suojelun, maan hoivan ja vastustuksen sotaa kohtaan. Pyhä istuin julkaisi tekstin rukouspäivän alla, kun syyskuun alku lähestyy.
