Ensimmäinen syyskuuta merkitsee kristityille yhteistä rukouspäivää luomakunnan puolesta. Samalla alkaa kuukauden mittainen ekumeeninen kausi, joka jatkuu pyhän Fransiskus Assisilaisen juhlaan 4. lokakuuta. Päivä on myös ortodoksisen kirkkovuoden alku ja muistuttaa Raamatun luomiskertomuksesta.
Katolinen kirkko viettää nyt yhdettätoista maailmanlaajuista rukouspäivää luomakunnan hoitamisesta. Vatican Newsin mukaan uskovia kutsutaan yhdistämään rukous ja teot ympäristön suojelemiseksi. Ilmastokriisi aiheuttaa kärsimystä ja tuhoa; se kytkeytyy konflikteihin, pakkosiirtoihin ja epäoikeudenmukaisuuteen.
Uusi messukaava luomakunnan suojelulle
Paavi Leo XIV on dekreetillä vahvistanut Missa pro custodia creationis -messun sekä uuden kaavan Rooman messukirjaan. Päätös antaa paikalliskirkoille liturginen tuki yhteisen kodin hoitamiseen. Se vastaa maan ja köyhien huutoon ja tukee pyrkimystä kokonaisvaltaiseen inhimilliseen ekologiaan, jossa ympäristö- ja sosiaaliset kysymykset kulkevat rinnakkain.
Pyhä istuin tukee näin paikallisia yhteisöjä käytännön työssä. Dekreetti ei muuta oppia; se tarjoaa valmiin kaavan messuun, jossa luomakunnan suojelu nousee esiin.
Ortodoksisesta päivästä yhteiseksi kaudeksi
Ekumeeninen patriarkka Dimitrios I julisti vuonna 1989 syyskuun ensimmäisen ortodoksiseksi rukouspäiväksi luomakunnan puolesta. Kolmas eurooppalainen ekumeeninen kokous ehdotti vuonna 2007 jakson pidentämistä viiteen viikkoon. Kirkkojen maailmanneuvosto kehotti sen jälkeen seurakuntia jatkamaan viettämistä 4. lokakuuta saakka.
Vuonna 2015, pian kiertokirjeen Laudato si’ julkaisun jälkeen, paavi Franciscus otti katoliseen kirkkoon maailmanlaajuisen rukouspäivän luomakunnan hoitamisesta. Hän sijoitti sen samaan päivään kuin ortodoksit. Näin syyskuun alusta tuli myös katolisen osallistumisen lähtökohta luomakunnan kauteen.
Järjestöt ja seurakunnat mukana
Kautta edistävät muun muassa Laudato Si’ -liike, Kirkkojen maailmanneuvosto, Luterilainen maailmanliitto ja anglikaaninen yhteys. Aloite on ekumeeninen. Se kutsuu ihmisiä rukoukseen ja käytännön työhön: jumalanpalveluksiin, paikallisiin kokoontumisiin ja tekoihin, jotka yhdistävät luonnon hoidon niihin, joihin ympäristön tuhoutuminen iskee koviten.
Kausi päättyy 4. lokakuuta, kun kirkot muistavat pyhää Fransiskus Assisilaista. Hänen nimensä on pitkään liitetty luomakuntaan ja yksinkertaiseen elämäntapaan. Suomessa messut ja rukoushetket voivat tukeutua uuteen kaavaan, kun hiippakunnat ottavat sen käyttöön.
Kirkkovuoden rytmi sitoo syyskuun alun ja lokakuun alun yhteen. Rukouspäivä ei jää yksittäiseksi hetkeksi; se avaa jakson, jossa kristityt eri perinteistä toimivat rinnakkain.
