Assisi. Vuonna 1226 Assisissa kuoli lähes sokea ja itsensä kieltämisestä uupunut mies, 45 vuotta vanha. Pyhä Franciscus ehti elämänsä aikana luopua kaikesta omaisuudestaan, perustaa kolme sääntökuntaa ja kirjoittaa runon, jota luetaan yhä kahdeksan vuosisadan jälkeen. Tänä vuonna muistetaan kuluneeksi 800 vuotta hänen kuolemastaan.

Rikkaasta perheestä kerjäläiseksi

Franciscus syntyi noin vuonna 1181 Assisissa varakkaaseen perheeseen. Useiden käännekohtien jälkeen hän alkoi etsiä elämästään Jumalaa. Hän luopui kaikesta materiaalisesta rikkaudesta ja ryhtyi vapaaehtoisesti elämään köyhyydessä seuratakseen Jeesusta ja toteuttaakseen evankeliumin opetusta. Koko ikänsä hän julisti mestariaan Jeesusta uskolla ja teoin.

Hänen elämäntapansa veti puoleensa varhain sekä miehiä että naisia. Lopulta Franciscus perusti kolme sääntökuntaa: veljille, sisarille ja maallikoille. Nykyään fransiskaanien sääntökuntien haarat ulottuvat kaikkialle maailmaan. Ne julistavat uskoa, tekevät hyväntekeväisyyttä haavoittuvimpien hyväksi ja puolustavat luomakuntaa.

Franciscus tuli tunnetuksi jo eläessään. Hänen Kristusta seuraamisensa johti muun muassa siihen, että hän sai stigmat: Kristuksen viisi haavaa.

Aurinkolaulu – varhaisin merkittävä italialainen runo

Franciscuksen omasta käsialasta on säilynyt niukasti kirjallista jälkeä. Sitä tunnetumpi on Aurinkolaulu, jossa hän ylistää Jumalaa kaikesta luodusta. Runossa puhutellaan ”veli Aurinko” ja ”sisko Kuu”, ”veli Tuuli”, ”sisko Vesi” ja ”äiti Maa”. Sitä pidetään italialaisen kirjallisuuden ensimmäisenä merkittävänä runona.

Franciscus näki koko luomakunnan Jumalan kauneuden ilmestyksenä: ”Ylistetty olkoon sinä, Herrani, koko luomakunnasi kautta”. Kaikkea luotua hän piti sisarinaan ja veljinään.

Vuosisatojen päästä paavi Franciscus käytti Aurinkolaulun säkeistöjä ohjelmajulistuksena sosiaalisessa ja ympäristöaiheisessa ensykliassaan Laudato si’ – yhteisen kotimme huoltamisesta (2015). Runo on innoittanut lukemattomia muita: kristittyjä ja maallisia ympäristö- ja sosiaalijärjestöjä, jotka vaalivat luontoa, edistävät luonnon monimuotoisuutta ja työskentelevät ihmisen arvokkuuden ja paikan palauttamiseksi inhimillisessä ekologiassa.

Rukous, joka kulkee kirkon ulkopuolellekin

Niin sanottu Franciscus-rukous on kirjoitettu vasta 1900-luvun alussa pyhän Franciscuksen hengessä. Se luetaan silti yhdeksi maailman eniten lausutuista rukouksista – myös niiden keskuudessa, jotka muuten harvoin rukoilevat tai eivät ole kristittyjä. Rukouksen sanoma on helppo omaksua kenelle tahansa, joka haluaa elää rauhallista elämää itselleen ja toisille.

Franciscus tunnetaan myös varhaisesta uskontojen välisestä dialogista. Ristiretkien aikana, hengensä uhalla, hän kävi vuonna 1219 Egyptin muslimisulttaani al-Malik al-Kamilin luona. Sulttaani arvosti Franciscuksen nöyryyttä ja kristillisen uskon harjoittamista, ja fransiskaanit saivat luvan asettua asumaan Jerusalemiin. Sen jälkeen kirkko on antanut fransiskaanien vastuulle pyhän maan kristittyjen pyhien paikkojen hoidon.

Paavi Johannes Paavali II nimesi pyhän Franciscuksen eläinten ja ekologian suojelupyhimykseksi vuonna 1979. Franciscus on todennäköisesti kirkon tunnetuin pyhimys – arvostettu ja rakastettu monien, myös ei-kristittyjen, keskuudessa.

Juhlapäivänään 4. lokakuuta uskovat rukoilevat pyhän Franciscuksen esirukouksia: että Jumala kantaisi ihmiskuntaa edelleen, jotta saisimme kokea rauhan sisällämme ja luoda rauhaa kansojen välille.

Lähde: Katolskt magasin 3.10.2026.