Kolumbian maaseudulla perheet elävät ilman ruokaa, vettä ja kattoa pään päälle. Elokuun 10. päivän maanjäristys on sysännyt maan köyhimmät alueet humanitaariseen hätätilaan, joka uhkaa repiä paikallisyhteisöjen rakenteet rikki.
Avustusjärjestö Cesvin pääjohtaja Stefano Piziali muotoilee uhan suoraan. Hänen mukaansa suurin riski on, että perheet hajoavat ja lapset joutuvat ihmiskauppaverkostojen käsiin.
Kyse ei ole teoreettisesta pelosta. Luonnonkatastrofien jälkimainingeissa avustusjärjestöt ovat nähneet toistuvasti, miten lapset katoavat järjestelmistä. Koulut sulkeutuvat. Kylät eristäytyvät. Rekisterit häviävät. Kun virallinen seuranta katkeaa, kukaan ei enää tiedä, missä kukin lapsi on.
Vanhemmat pakotettuja valintojen eteen
Kun vanhemmat eivät kykene elättämään lapsiaan eikä muita vaihtoehtoja ole, ihmiskaupan ovi avautuu. Moni joutuu valitsemaan työnhaun kaukana kotoa ja perheen koossa pitämisen välillä. Molemmat polut sisältävät oman riskinsä.
Pizialin sanat osoittavat todellisuuteen, joka usein jää huomiotta järistysuutisoinnissa: ihmiskauppiaat toimivat juuri kaaoksessa. Vanhemmat, jotka luulevat lähettävänsä lapsensa turvallisempaan tulevaisuuteen tai sukulaisten luo toiseen kaupunkiin, voivat tietämättään jättää heidät rikollisten verkostojen käsiin. Hyvä tarkoitus ei suojaa lasta, jos vastaanottaja on väärä.
Maa, jota väkivalta on jo repinyt
Kolumbian maaseutu kantaa aseellisen konfliktin ja pakkosiirtojen historiaa. Ihmiskauppa on ollut läsnä jo pitkään – köyhyyden ja valtion poissaolon varjoissa. Maanjäristys syvensi kaikkia näitä halkeamia. Se, mikä oli jo valmiiksi haurasta, murtui.
Cesvi, jonka päämaja on Bergamossa ja joka toimii yli kahdessakymmenessä maassa, on työskennellyt Kolumbiassa vuosikausia. Järjestö tuntee alueen olot. Sen varoitus kohdistuu sekä Kolumbian viranomaisiin että kansainväliseen yhteisöön: avustustoimet on suunniteltava niin, että perheet pysyvät koossa ja lasten suojelu asetetaan keskiöön ensimmäisestä päivästä alkaen.
Hätäapu ei yksin riitä
Ruokapakettien ja pressujen toimittaminen ei ratkaise taustalla olevaa ongelmaa. Ilman sosiaalisia turvaverkkoja, toimivia kyläyhteisöjä ja jokaisen lapsen jäljitettävyyttä katastrofin uhrit voivat muuttua saaliiksi. Aineellinen apu pitää nälkää loitolla, mutta se ei pidä kauppiaita loitolla.
Nyt tarvitaan paikallista läsnäoloa, lasten ja perheiden rekisteröintiä sekä toimia, joiden ansiosta vanhemmat voivat jäädä kyliinsä. Jälleenrakennuksen on alettava kaikkein haavoittuvimpien suojelemisesta – ei vasta kun talot on pystytetty, vaan silloin kun pelastustyö on vielä kesken.
Vatican News uutisoi Cesvin varoituksesta. Kolumbian osalta jää nähtäväksi, kuunteleeko kansainvälinen yhteisö sitä ajoissa.
