Pohjois-Afrikan rannikolla sijaitsevassa espanjalaisessa Ceutan kaupungissa heinäkuun lopulla ylitti Marokosta yli 60 000 ihmistä. Jopa 141:n arvioidaan kuolleen ryntäyksessä. Suurin osa on sittemmin palautettu, mutta noin 5 000 on yhä enklavessa. Orihuela-Alicanten piispa José Ignacio Munilla kuvasi tilannetta Radio Marían ohjelmassaan toisin kuin pelkkänä muuttoliikkeenä.
Hän sanoi, että viime päivien tragedia Ceutassa ei ole muuttoliikekriisi vaan «the weaponization of demographics in the geopolitical game.» Crux-uutistoimisto välitti piispan kommentit. Munillan mukaan ihmisiä ruokittiin vääriin odotuksiin, jotka ajoivat heidät kaupunkiin.
Ihmiset eivät ole poliittista ammusta
Munilla torjui ajatuksen, että siirtolaiset olisivat nappuloita shakkilaudalla tai diplomaattista ammusta. He ovat Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä. Jokaisella kuolleella oli nimi ja perhe. Kun kansalaiset lakkaavat olemasta arvokkaita henkilöitä ja muuttuvat poliittisen paineen välineiksi, politiikka on vajonnut kyynisyyteen, hän totesi. Oman kansan käyttäminen ammuksena on hänen mukaansa vastenmielistä ja yksi vakavimmista vallan väärinkäytön muodoista.
Spekulaatiot Marokon roolista ovat olleet runsaita. Yleinen tulkinta on, että liikehdintää kannustettiin rankaisemaan Espanjaa sen lähentymisestä Algeriaan. Pääministeri Pedro Sánchez sanoi maanantaina Cadena Ser -radiolle, ettei millään tiedustelupalvelulla ole tietoa, joka herättäisi epäilyjä marokkolaisviranomaisten osallisuudesta. Yhteistyö Marokon kanssa on hänen mukaansa myönteistä.
Munilla painotti, että kriisi ratkeaa vain yhteistyöllä. Epäluottamus Marokkoa kohtaan pahentaisi jo ennestään monimutkaista tilannetta Ceutassa.
Rajat ja suojelu samanaikaisesti
Kirkon yhteiskunnallinen opetus ei Munillan mukaan pakota valitsemaan avoimien rajojen ja palautusten välillä. Se vaatii tasapainoa: kyllä niille, jotka todella tarvitsevat suojelujärjestelmää ja solidaarisuutta, ja samalla vastuullista rajojen turvaamista. Kun toinen periaate absoluuttistetaan toisen kustannuksella, yhteistä hyvää ei enää palvella. Armeliaisuutta ei saa erottaa harkinnasta eikä oikeudenmukaisuutta laupeudesta.
Hän torjui väitteen, että nopeat palautukset olisivat itsessään moraalittomia. Kansallisen rajan puolustaminen ei ole automaattisesti vihamielinen teko maahanmuuttajia kohtaan. Oikeus muuttaa ei merkitse ehdotonta oikeutta asettua mihin tahansa maahan sen lainsäädännöstä riippumatta. Rajojen puolustaminen ei kuitenkaan saa oikeuttaa ihmisarvoa loukkaavia toimia.
Moraalinen vastaus edellyttää siis kahta vaatimusta yhtä aikaa: suojelua tarvitsevien vastaanottoa ja rajojen vastuullista valvontaa. Näin politiikka voi Munillan mukaan välttää sekä välineellistämisen että ihmisarvon sivuuttamisen.
