Kirkon muistopäivä 10. lokakuuta kuuluu Daniel Combonille, yhdelle 1800-luvun merkittävimmistä lähetyssaarnaajista ja Keski-Afrikan ensimmäiselle katoliselle piispalle.

Kahdeksasta lapsesta ainoa

Comboni syntyi vuonna 1831 Limone sul Gardassa Gardajärven rannalla. Vanhemmat, Luigi ja Domenica, olivat köyhiä puutarhureita. Perheen kahdeksasta lapsesta Daniel oli ainoa, joka selvisi hengissä lapsuudesta.

Lapsuuteen kuuluivat sisarusten suru ja ankara työ. Vanhemmat pitivät silti kiinni uskostaan ja antoivat pojalleen kristillisen kasvatuksen.

Nuorena Daniel lähetettiin Veronaan opiskelemaan kunnianarvoisan Nicola Mazzan perustamaan instituuttiin. Opintojen ohella hän tutustui lähetyssaarnaajiin. Erityisesti japanilaisten marttyyrien tarinat innostivat häntä. Näinä vuosina pappiskutous kypsyi, ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1854.

Sudan ja malaria

Kolme vuotta pappisvihkimyksen jälkeen Comboni lähti pienessä Mazzan instituutin ryhmässä Sudaniin. Matka vei Khartoumiin, jonne saavuttiin neljän kuukauden jälkeen.

Ankara ilmasto, taudit ja kohtaaminen julman orjakaupan kanssa osoittivat heti, millaisia vaikeuksia lähetystyö tulisi sisältämään. Vanhemmilleen hän kirjoitti: ”Meidän täytyy työskennellä kovasti, hikoilla ja kuolla. Mutta ajatus hikoilla ja kuolla rakkaudesta Jeesukseen Kristukseen ja maailman hylätyimpien sielujen pelastuksesta on liian makea, jotta voisimme luopua tästä suuresta työstä.”

Malaria pakotti Combonin palaamaan Veronaan Sudanissa vietetyn ajan jälkeen.

Pelastakaa Afrikka Afrikan kautta

Vuonna 1864 Comboni oli Roomassa rukoilemassa apostoli Pietarin haudalla. Siitä syntyi hänen suuri lähetysvisionsa: Afrikka pelastetaan Afrikan kautta.

Afrikka ei ollut hänen mielestään manner, joka vallattaisiin Kristukselle ulkoapäin. Sen sijaan kirkon tuli kasvaa afrikkalaisen kansan omasta keskustasta – ei vain evankeliumin vastaanottajina vaan sen kantajina. Keskeistä olivat afrikkalaisten pappien ja katekeettojen kouluttaminen.

Comboni suunnitteli myös lähetys- ja koulutusinstituutteja paikkoihin, joissa olosuhteet olivat helpompia kuin Keski-Afrikassa. Ohjelmaan kuului evankeliointi lisäksi maatalouden, käsityön ja terveydenhuollon opetus.

Vuonna 1867 perustettiin lähetysinstituutti, josta myöhemmin kasvoi Jesu Hjärtas Combonimissionärer -järjestö. Muutamaa vuotta myöhemmin perustettiin myös Combonimissionärssystrarna -sisarkongregaatio.

Comboni osallistui Ensimmäiseen Vatikaanin kirkolliskokoukseen Veronan piispan teologina ja sai noin seitsemänkymmentä piispaa allekirjoittamaan adressin Keski-Afrikan evankelioinnista. Vuonna 1877 hänet nimitettiin Keski-Afrikan apostoliseksi vikaariksi ja vihittiin piispaksi.

Kuolema Khartoumissa

Vuosina 1877–1878 Sudania kohteli ankara kuivuus ja sitä seurannut nälänhätä. Väestö väheni puolella, ja lähetystyö käytännössä lamaantui.

Comboni kuoli Khartoumissa 10. lokakuuta 1881, vasta viisikymmentävuotiaana.

Tie autuaaksi ja pyhäksi

Combonin lähetystyö jatkui hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1995 tunnustettiin hänen esirukouksensa ansioksi luettu ihme, ja seuraavana vuonna paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi. Toinen ihme avasi tien pyhäksi julistamiseen vuonna 2003.

Comboni vastusti välinpitämättömyyttä ihmisten haavoittuvuutta kohtaan ja halusi kirkon seisovan lähellä niitä, jotka jäävät ulkopuolelle. Hänen visionsa oli kirkko, joka jakaa heidän elämänsä ja työskentelee arvokkuuden ja vapauden puolesta – sama linja, jota paavi Leo XIV painottaa köyhien rakkaudesta kertovassa apostolisessa kehotuksessa Dilexi te.

Pyhä Daniel Comboni – rukoile puolestamme!

Lähde: Katolskt magasin.