Assisin Franciscuksen muistopäivä on 4. lokakuuta. Hän on yksi niistä pyhimyksistä, jotka ovat saaneet eniten seuraajia – heidän joukossaan muun muassa Ignatius Loyolalainen ja Thérèse Lisieuxlainen.
Korkean keskiajan Assisi
Franciscus kasvoi korkean keskiajan Italiassa, suurpolitiikan ja valtataistelujen aikakaudessa. Ritareiden ja ristiretkien aikana paavin ja keisarin välinen kilpailu, luokkaerot, eriarvoisuus ja eri uskonnollisten ryhmien väliset jännitteet määrittivät aikaa.
Koti oli varakas. Isä oli menestyvä kauppias ja ylpeä pojastaan, joka sai järjestää upeita juhlia ja tilaisuuksia. Franciscusta kuvataan hurmaavaksi ja ilveileväksi juhlijaksi.
Jo silloin hänessä oli jotain muuta. Hän tunsi erityistä huolta köyhistä ja haavoittuvaisista ja osoitti usein suurta anteliaisuutta niitä kohtaan, joiden täytyi kerjätä elantonsa.
Sotilas ja vanki Perugiassa
Kunnia ja maine vetivät kuitenkin puoleensa. Franciscus haaveili kunnostautumisesta taistelukentillä. Kun sota puhkesi Assisin ja naapurikaupunki Perugian välille, hän lähti sotilaaksi paavin puolelle keisaria vastaan.
Sitä, jonka piti olla voitonmarssi, tuli tappio. Franciscus jäi vangiksi ja vietti vuoden vankilassa Perugiassa.
Kun hän pääsi palaamaan kotiin, hän tunsi inhoa kaikkea maailmallista. Se, mitä tapahtui, ahdisti häntä, eikä sydän enää ollut mukana.
Uni ja kutsu
Unessa Franciscus koki, että häntä kehotettiin palaamaan kotiin ja palvelemaan Jumalaa suoraan sen sijaan, että olisi tehnyt sitä epäsuorasti paavin armeijan sotilaana.
Kutsu kohtasi hänet suurella voimalla. Pyrkiessään rakentamaan Kristuksen kirkkoa uudelleen Franciscus valitsi äärimmäisen köyhyden palvellessaan syrjäytettyjä.
Hänen esimerkkinsä mullisti kirkon. Monet muutkin pyhimykset ovat saaneet häneltä vaikutteita, kuten Ignatius Loyolalainen ja Thérèse Lisieuxlainen.
Lähde: Katolskt magasin.
