Elokuussa kuoli kaksi julkista hahmoa, joiden elämäkerrat eivät muistuta toisiaan. Brittiläinen akateemikko Jason Arday, 41, löytyi kuolleena kotoaan Lontoosta 14. elokuuta; kuolinsyyksi ilmoitettiin epäilty itsemurha. Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Dolly Parton, 80, kuoli 25. elokuuta lyhyen syöpäsairauden jälkeen.
Molemmat tapaukset synnyttivät kommenttien aallon perinteisessä mediassa ja verkossa. Catholic World Reportin mukaan rinnastus paljastaa eron harhaanjohtamisen ja avoimuuden välillä.
Cambridgen nuorin musta professori
Arday nimitettiin 37-vuotiaana professoriksi Cambridgen yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan. Häntä pidettiin yliopiston historian nuorimpana mustana professorina. Julkinen tarina kuvasi nousua henkilökohtaisista rajoitteista brittiläisen akatemian huipulle.
Hän kertoi olleensa autistinen ja puhumaton 11-vuotiaaksi. 18-vuotiaana hän ei oman kuvauksensa mukaan osannut kirjoittaa muuta kuin nimensä. Silti hän väitti saaneensa tohtorintutkinnon Liverpool John Moores -yliopistosta ennen 30. ikävuotta. Tarina vauhditti nousua: kunniatohtorin arvoja, esiintymisiä brittiläisissä tv-ohjelmissa ja lopulta virka Cambridgessa. Häntä kehuttiin rohkeaksi ja voittajaksi, joka oli ylittänyt sekä yksilöllisiä että sosiaalisia esteitä.
Väitteet ilman asiakirjoja
Osa keskeisistä väitteistä ei kestänyt tarkistusta. Arday kertoi juosseensa 30 maratonia 35 päivässä, joista viisi viimeistä murtuneella jalalla. Hän väitti juosseensa 600 mailia kuudessa päivässä. Kumpaakaan ei tuettu dokumenteilla tai silminnäkijöillä.
Hän sanoi myös käyneensä aivoleikkauksessa syöpäkasvaimen poistamiseksi viikkoa ennen väitöstilaisuutta, unohtaneensa koko väitöskirjan ja silti läpäisseensä puolustuksen. Lääketieteellisiä merkintöjä leikkauksesta tai syövästä ei löytynyt. Lisäksi hän ilmoitti vierailuprofessuureista Ohio Statessa, Coventryssä, Glasgow’ssa ja Nelson Mandela -yliopistossa Etelä-Afrikassa. Nämäkin jäivät ilman vahvistusta.
Uskottavampi osa tarinaa oli jo sinänsä epätodennäköinen: lukutaidottomuudesta akateemiseksi tähdeksi. Silti se oli monista fantasiakertomuksista se, johon oli helpoin tarttua.
Partonin teokset kesti tarkastelun
Partonin maine nojasi kappaleisiin, äänitteisiin ja pitkään julkiseen uraan. Hän kirjoitti ja levytti musiikkia, rakensi tunnistettavan hahmon ja puhui avoimesti sekä onnistumisista että rajoista. Yksi tunnetuimmista lauluista on I Will Always Love You.
Hän ei tarvinnut elämäkertaa, joka kaatuu ensimmäiseen tarkistukseen. Arday teki taustastaan osan auktoriteettiaan. Kun tarina murenee, seuraukset koskevat sekä henkilöä että instituutioita.
Vertailu ei väitä, että julkinen elämä olisi ristiriidaton. Se näyttää, mitä tapahtuu, kun maine rakennetaan sellaiseen, mitä muut voivat tarkistaa. Nopea pääsy valokeilaan voi perustua keksittyyn kertomukseen. Kun se paljastuu, hinta on henkilökohtainen. Jos fabulisti olisi ollut enemmän kuin avoin esiintyjä, hän olisi ehkä yhä elossa — ei kuuluisa samalla tavalla, mutta elossa.
