Ottawassa 29. heinäkuuta 2026 julkaistu ohjeistus kieltää Jumalaan viittaavan kielen kaikissa viralliseen hallintotoimintaan liittyvissä tilaisuuksissa. Kielto koskee Kanadan asevoimien kaplaaneja, vapaaehtoisia, opiskelijoita, tilapäistyöntekijöitä, urakoitsijoita ja puolustusministeriön henkilöstöä. Kukaan heistä ei saa käyttää Jumalaan viittaavaa kieltä tapahtumassa, joka liittyy viralliseen hallintotoimintaan.

Asiakirja Canadian Armed Forces Military Personnel Training 03/26 – Spiritual Reflections in Military Contexts määrää, että hengellisiä pohdintoja pitävien on pidättäydyttävä hengellisistä viittauksista. Dokumentti koskee sotilashenkilöstön koulutusta ja hengellisiä pohdintoja. Vatican News kertoi piispa Scott McCaigin vastustavan linjaa.

Ohje ulottuu kaplaaneja laajemmalle

Kanadan sotilasordinariaatin piispa Scott McCaig antoi 18. elokuuta lausunnon, jossa hän torjuu uuden politiikan. Hän korostaa, ettei kyse ole vain kaplaanien oikeudesta hoitaa osa tehtävistään. Hengelliset pohdinnat muodostavat vain pienen osan sotilaskaplaanien työstä, mutta rajoitus yltää hänen mukaansa pidemmälle kuin yksittäiseen tilanteeseen.

Puolustusministeriö on kuvannut ohjetta keinoksi vastata paremmin kaikkien asevoimien jäsenten moraalisiin ja hengellisiin tarpeisiin. Tekstissä vedotaan myös omantunnonvapauteen ja uskonnolliseen ilmaisuun sekä erilaisten hengellisten perinteiden kunnioitukseen. McCaig huomauttaa, että monille merkitys, tarkoitus ja hengellinen hyvinvointi kytkeytyvät suoraan uskoon Jumalaan. Ohje ei hänen mukaansa ota tätä huomioon.

Hän on myös todennut, että ihminen voi olla hengellinen ilman uskonnollisuutta. Samalla uskonnollinen usko on monille moraalin ja elämän tarkoituksen perusta. Kielto ei koske vain katolilaisia. Se vaikuttaa eri uskontokuntien kaplaaneihin ja muihin toimijoihin.

Sekulariteetin rajat demokratiassa

Piispan mukaan kyse ei ole ainoastaan kaplaanityöstä. Kysymys ulottuu siihen, miten moderni liberaali demokratia ymmärtää sekulariteetin ja uskonnon paikan julkisessa tilassa. Hän kuvaa Kanadaa esimerkkinä konfliktista, jota muut maat yrittävät hallita eri tavoin.

”Suurempi konteksti” on McCaigin mukaan poliittinen kehitys, joka voi luoda ennakkotapauksen sekä maalle että armeijalle. Hän katsoo, että säännöt uhkaavat ohjata tulevia päätöksiä. Vaikutus voi ulottua kauas sotilaskappeleiden ulkopuolelle.

Uskontojen välinen komitea

Ohjetta vastustamaan on perustettu uskontojen välinen komitea. Kanadalaiset katolilaiset toivovat politiikan uudelleenarviointia. He hakevat ratkaisua, joka turvaa sekä omantunnon että uskonnonvapauden. McCaig pitää tilannetta huolestuttavana juuri siksi, että linja voi levitä laajemmalle kuin yksittäisiin hengellisiin pohdintoihin asevoimissa.

Säännöt koskevat siis kaplaaneja ja muita henkilöitä monista uskonnollisista perinteistä. McCaig varoittaa, että seuraukset voivat ylittää sotilasordinariaatin rajat. Hän näkee ohjeen riskinä sille, miten valtio määrittelee neutraaliuden suhteessa uskonnolliseen kieleen virallisessa toiminnassa.