Syyskuussa Paradox Interactive julkaisee keskiaikaselämänsimulaattorinsa Crusader Kings III:n laajennuksen By God Alone. Ensimmäistä kertaa pelissä voi olla paavi — istua pyhän isän tuolille, nimittää kardinaaleja ja kieltää kuninkaita avioerosta. Pelilehdistö on ylistänyt päätöstä jo viikkoja. Laajennus muistuttaa kuitenkin myös jostakin, mikä unohtuu helposti: kirkkomme on tullut kulissiksi muiden kertomuksissa meistä.
Peli, joka ei kerro uskosta
Crusader Kingsin eriskummallisin piirre on juuri se, ettei peli kerro uskosta. Pelaaja johdattaa sukua vuosisatojen läpi, ja kirkko kohtaa hänet jatkuvasti vastustajana, välineenä ja uhkana. Piispat ovat pelattavia asemia. Kirkolliskokoukset voivat päättää opin sisällöstä. Avioero, ekskommunikaatio ja pyhimykseksi julistaminen ovat välineitä poliittisessa pelissä.
Kyse on todellisuuden vääristymästä, ja silti se ei ole aivan väärin. Keskiajan hiippakunnat olivat todellisia valta-alueita, ja piispat olivat usein enemmän maallisen politiikan kuin sielunhoidon asioissa. Se, että peli antaa kuninkaan ja Rooman kilpailla viroista, ei ole keksintö. Kyse on investituuriataistelusta, sijoitettuna interaktiiviseen mediaan, jota koulujen historianopetus ei koskaan saavuta.
Mitä viihde menettää
Peli menettää luonnollisesti kaiken sen, mitä ei voi muuttaa mekaniikaksi. Se, joka on pelannut sata tuntia Crusader Kingsia, tietää mitä kardinaalikollegio on, mutta ei sitä, miksi se on olemassa. Pyhimykseksi julistaminen on arvovaltaluku. Messu mainitaan tuskin lainkaan — se on liian hiljainen ollakseen pelimekaniikka.
Juuri tässä katolinen tarkastelu viihteestä tulee välttämättömäksi. Peli voi matkia valtaa mutta ei sakramentteja, ja ero näiden välillä on ero kirkon laitoksena ja kirkon Kristuksen ruumiina. Se, joka on oppinut kirkkohistorian vain pelistä, saattaa uskoa, että investituuriataistelu oli kirkko. Se usko on kokonaisuuden väärinymmärrystä.
Kirkko Pohjolassa kulissina
Samalla tämä ei ole Pohjoismaissa abstrakti kysymys. Pohjoismaiden kansalliskirkot irtautuivat katolisesta kirkosta 1500-luvulla, ja pelin suosio on saanut tuhannet nuoret etsimään ensimmäistä kertaa, mitä arkkipiispa oikein tekee. Osa heistä päätyy katoliseen kirkkoon. Olemme nähneet sen muiden kansanliikkeiden kohdalla: pyhiinvaellusvirran jälkeen elokuvan, kääntymykset kirjan jälkeen.
Jos By God Alone saa vielä useammat ihmettelemään, mitä kardinaalit oikein tekevät, on toimituksen tehtävä pitää vastaus valmiina. Ei pelin.
