Libanonin etelärajan kristityt kylät Ain Ebel, Rmeich ja Debl ovat joutuneet rintamalinjalle sodassa, jota asukkaat eivät valinneet. Paikallisesti niitä kutsutaan ”kestävyyden deltaksi”. Ne ovat viimeiset asutut kristityt yhteisöt maan rajaseudulla.
Israelin ja Hizbollahin taistelut laajenivat täydeksi sodaksi vuonna 2024. Sen jälkeen kylissä on koettu kuolemia, tuhoutuneita taloja ja kasvavaa eristyneisyyttä muusta maasta. Tavalliset tiet ovat vaurioituneet tai suljettuja. Kotiin paluu tapahtuu siksi järjestetyissä konvoissa sotilastarkastusten ja Israelin hallussa olevien alueiden läpi.
Viideltä aamulla liikkeelle
Lähtö tapahtuu noin kello viisi. Konvoissa on yleensä noin 30 henkilöautoa ja kuorma-autoa. Mukana kulkee humanitaarista apua. Saattueita johtavat usein Caritas ja YK:n väliaikainen joukko Libanonissa, Unifil. Matka, joka aiemmin kesti Beirutista noin kaksi tuntia, venyy nyt kahteentoista tuntiin tai pidemmäksi. Joskus kylät saavutetaan vasta kello kuuden jälkeen illalla.
Ensimmäinen pidempi pysähdys on Libanonin armeijan tarkastuspiste. Matkustajien on pysyttävä ajoneuvoissa tunteja. Ulospääsyä ei sallita edes kesähelteellä. EWTN Newsin haastattelussa yksi asukas kuvasi tilannetta näin:
Sometimes we wait an entire week to receive approval and be able to return to our village.
Tiet Israelin lippujen alla
Armeijan tarkastuksen jälkeen reitti kulkee alueilla, joilla Israelin liput reunustavat tietä. Sotilaita näkyy valtaamissaan rakennuksissa. Israelilaiset sotilasajoneuvot ajavat konvoin rinnalla. Naqourassa Välimeri avautuu näköpiiriin, mutta rantaan ei enää pääse. Siellä alkaa uusi odotus.
Moni kuvaa matkaa nöyryyttäväksi. Omassa maassa odotetaan ulkomaisen armeijan lupaa päästä kotiin. Ilmaiskujen äänet ja iskut ympäröivillä kukkuloilla lisäävät jännitystä, myös kun saattue seisoo paikallaan.
Päivittäinen epävarmuus
Konvoit kulkevat lähes joka päivä. Kysymys seuraa matkustajia koko ajan: saako saattue jatkaa, vai joutuuko se palaamaan Beirutiin pitkän odotuksen jälkeen. Useat perheet ovat menettäneet sukulaisia ja saaneet kotejaan vaurioituneina. Paluu ei ole enää tavallinen kotimatka vaan luvanvarainen kulku sotilaallisen maiseman läpi.
Asukkaat jäävät kyliin, joissa tuhon jäljet ja jatkuva uhka määrittävät arkea. Konvoin saapuminen ei poista eristystä, mutta se on ainoa reitti, joka vielä aukeaa.
