Syksyn koulunalku on avannut Meksikossa keskustelun matkapuhelimista luokissa. Primatiaalinen Meksikon arkkihiippakunta pitää laitteiden sääntelyä aiheellisena, mutta sen viikkolehti Desde la Fe varoittaa, ettei kielto yksinään korjaa tilannetta.

EWTN Newsin mukaan noin 60 prosenttia maan osavaltioista, yhteensä 19, rajoittaa tai kieltää jo oppilaiden puhelimet koulussa. Poikkeus sallitaan, kun opettaja tarvitsee laitetta opetukseen.

Kielto ei ole ratkaisu yksin

Pääkirjoitus toteaa, että digitaaliset välineet auttavat oppimaan, työskentelemään ja pitämään yhteyttä. Ongelma syntyy, kun ihminen alkaa palvella ruutua eikä päinvastoin. Liiallinen käyttö hajottaa tarkkaavaisuutta ja heikentää keskittymistä.

Verkon sisältö voi saada suuremman painoarvon kuin vanhempien tai opettajien sanat, jos se on houkuttelevampaa tai suositumpaa. Oppilaiden on opittava sekä tekniikan käyttö että se, miten arvioida valtavaa tietovirtaa.

Arkkihiippakunta katsoo, että sääntelystä on syytä keskustella. Samalla se varoittaa: olisi virhe luulla, että pelkkä kielto ratkaisee asian. Kielto voi hiljentää luokan, mutta se ei opeta vastuullista käyttöä.

Vanhempien rajat ja esimerkki

Vastuuta ei voi jättää vain lapsille tai koululle. Vanhemmat tarvitsevat keinoja asettaa rajoja, ohjata lapsia ja hallita itse teknologiaa. Jos oppilas viettää koulupäivän ilman puhelinta ja palaa kotiin, jossa jokainen tuijottaa omaa ruutuaan, edistys jää vähäiseksi.

Pääkirjoitus kysyy aikuisilta, kuinka usein he pyytävät lasta laskemaan puhelimen samalla kun itse selaavat omaansa. Kuinka moni keskustelu katkeaa ilmoituksen takia. Kuinka usein he ovat paikalla ruumiillisesti, mutta huomio on muualla.

«Before taking away their cellphones, let’s look at our own [use],»

Otsikko tiivistää linjan. Aikuisten ei pidä peitellä omaa käyttöään kieltämällä laitteet nuorilta eikä asettua tuomareiksi.

Aikaa ja läsnäoloa

Kasvatus digitaaliseen arkeen vaatii aikaa ja läsnäoloa. Vanhempia kehotetaan istumaan lasten kanssa, katsomaan mitä nämä näkevät, kuuntelemaan huolia ja auttamaan kriteerien muodostamisessa.

Nuoremmat sukupolvet ovat kasvaneet ruudun ääressä. Sosiaalinen media on osa heidän viestintäänsä, viihdettään ja tiedonhankintaansa. Tehtävä ei ole syyllistää heitä, vaan tarjota rajat ja suunta. Koulun säännöt voivat olla alku, eivät korvike kodin esimerkillä.