Outo myrsky nousee taivaanrannalle, ja Jason lopettaa kalastuksen. Hän palaa kotiin lounaalle vaimonsa Annin sekä lasten Grahamin ja Ruthin kanssa. Sade alkaa, ja muutamaa tuntia myöhemmin ovet eivät aukea.
Netflixin The Last House rakentaa kauhupremissin juuri tähän: kukaan ei pääse ulos. Porat ja seinän rikkominen eivät auta. Sähkö ja vesi toimivat toistaiseksi, ilma kulkee. Välitön katastrofi puuttuu; tilalle tulee odotus ja kysymys siitä, mitä ulkona on tapahtunut.
Ovet jumittuvat sateessa
Perhe olettaa ensin, että sade menee ohi. Kun Jason yrittää lähteä, lukitus on absoluuttinen. Rajoite on elokuvan konkreettinen voima. Talo ei ole vain näyttämö vaan järjestelmä, jossa rutiinit muuttuvat ongelmiksi.
Hollywood on aiemmin reagoinut suuriin tapahtumiin viiveellä: 11. syyskuuta näkyi valkokankaalla vasta vuosia myöhemmin. Nyt covid-ajan eristys ja siihen liittyvä epävarmuus tihkuvat elokuviin. The Last House syöttää näihin pelkoihin vahvan alun, mutta Catholic World Reportin arvion mukaan viimeinen näytös horjuu.
Arki muuttuu vankilaksi
Perhe laittaa ruokaa, katsoo elokuvia, tekee läksyjä ja askartelee. Alku muistuttaa yllättävää lomaa. Vihollinen on tylsyys. Päivät pitenevät, huomio siirtyy, pienet konfliktit terävöityvät.
Yksi vahvuus on hahmojen kehityksen seuraaminen. Käytännön työt saavat painoa. Ulkoinen raja puristaa esiin muutoksia, jotka tavallinen perheelokuva ohittaisi. Jännite ei nojaa shokkeihin vaan siihen, että jokainen rutiini voi pettää, kun kukaan ei tiedä, kuinka kauan tilanne kestää.
Yhteiskunta, joka normaalisti humisee taustalla, katoaa. Vesi, sähkö ja yhteydet saavat uuden latauksen. Ensimmäinen vaihe on improvisoitua lomaa; myöhemmin odotus syö rooleja.
Viimeinen näytös ei kanna
Kertomus tarvitsee vastauksia. Siinä The Last House alkaa horjua. Keskeinen arvoitus avautuu, mutta myöhemmät askeleet eivät seuraa sitä painetta, jonka elokuva itse on rakentanut. Perheen tilanne on ollut kiinnostavampi kuin sen ratkaisu.
Ongelma ei ole se, että kaikki jäisi selittämättä. Kauhu sietää epävarmuutta. Ongelma on, että lopun valinnat eivät täysin vastaa aiempaa kehitystä. Reel-arvio on kolme viidestä. Premissi, rajattu tila ja hitaasti murtuva arki riittävät lauantai-illan trilleriksi pitkään, kunnes talo avautuu kohti suurempaa tarinaa ja ote lipsuu.
Wagner Moura kantaa Jasonin roolin. Juliste ja PG-13-luokitus kehystävät teoksen Netflix-jakeluun. Elokuva alkaa tiukasti ja päättyy epävarmemmin siihen, mitä se haluaa sanoa, kun sade lopulta lakkaa määrittämästä kaikkea.
