Ground Zerolla New Yorkissa muistetaan yhä aamua, jolloin World Trade Centerin tornit sortuivat. Daniel Nigro oli tuolloin New York City Fire Departmentin operaatiopäällikkö ja otti komennon, kun ystävä ja esimies Peter Ganci kuoli pohjoistornin romahtaessa.
Kolmesataa neljäkymmentäkolme palomiestä menehtyi pelastustehtävissä. He menivät torneihin ja muihin rakennuksiin auttamaan ihmisiä ulos, vaikka vaara kasvoi minuuteittain. Nigro muistaa sekä kaaoksen että yksittäiset ihmiset, jotka osallistuivat operaatioon.
343 palomiestä kuoli pelastuksessa
Palomiehistä tuli myöhemmin symboli rohkeudelle ja sitkeydelle. Muisto koskee kuitenkin myös kollegoita, ystäviä ja perheitä, jotka menettivät jonkun. Iskuja on analysoitu vuosikymmeniä geopolitiikan, Yhdysvaltain ulkopolitiikan ja lännen sekä islamilaisen maailman suhteiden kautta. Paikalla olleille laajempi tarina ei ole korvannut henkilökohtaista kokemusta.
Vatican News haastatteli Nigroa 25-vuotispäivän alla. Hän kuvaa, miten vuosipäivä vaikuttaa yhä. Kysymykseen siitä, mitä merkitsee saavuttaa neljännesvuosisata iskujen jälkeen, hän vastaa:
Well, it never gets old; the feeling of sadness 25 years later is the same.
Johto vaihtui tornin sortuessa
Peter Ganci johti palokuntaa paikan päällä, kun pohjoistorni kaatui. Nigro otti sen jälkeen komennon. Tilanne muuttui käännekohdaksi kesken operaation, jossa tietoa oli vähän ja vaara vaihtui hetkessä.
Hänen kertomuksessaan on kaksi tasoa. Toinen koskee konkreettista pelastustyötä ja päätöksiä iskun aikana. Toinen ulottuu vuosiin sen jälkeen, kun New York eli niiden menetyksen kanssa, jotka eivät palanneet kotiin.
Selviytyjät ja sairaudet iskun jälkeen
Selviytyjillä, omaisilla ja ystävillä on omat tarinansa. Toiset sairastuivat työskenneltyään alueella tai sen lähellä. Heille 11. syyskuuta ei ole vain päivämäärä, joka muutti maailmankuvaa, vaan osa arjen muistia.
Vuosipäivänä Nigro palaa palomiehiin, jotka riskeerasivat henkensä toisten puolesta. Hän puhuu myös New Yorkin, Yhdysvaltojen ja entisten kollegoidensa tulevaisuudesta. Yksinkertaista päätöstä ei ole. Suru pysyy, samoin kertomus niistä, jotka menivät sisään, kun toiset yrittivät päästä ulos.
Palokunnan muisti New Yorkissa pitää yhä kiinni tuosta aamusta. Nigro ei pehmennä tunnetta ajan myötä. Sama raskaus palaa jokaisena vuosipäivänä, ja 343 nimeä pysyy merkkipäivän ytimessä.
