Kardinaali Pietro Parolin, Pyhän istuimen valtiosihteeri, varoitti 28. lokakuuta Gregoriaanisessa yliopistossa, että totalitaariset vaatimukset elävät edelleen 1900-luvun hallintojen jälkeen. Kansallissosialismi, kommunismi ja fasismi kuuluvat historiaan, mutta ilmiö itse ei, hän sanoi Vatican Newsin mukaan.
Parolinin mukaan ilmiö kumpuaa kiusauksesta haluta olla kuin Jumala sekä hallita sitä, miten ihmiset elävät ja ajattelevat. Hän piti konferenssin avauspuheenvuoron. Kansainvälisen tieteellisen konferenssin aiheena on Pyhä istuin ja 1900-luvun totalitaariset järjestelmät. Sen järjestävät Gregoriaaninen yliopisto ja Historiatieteiden paavillinen komitea, ja se jatkuu 29. lokakuuta asti.
Neuvottelut katolisten suojaksi
Parolin kävi läpi Pyhän istuimen linjan Pius XI:n ajasta Johannes Paavali II:een. Hänen mukaansa hallinnot nostivat yhteiskuntaluokan, rodun tai valtion Jumalan paikalle ja loivat poliittisia uskontoja, joissa ihminen hukkui kollektiiviin.
Suojellakseen näiden hallintojen alaisia katolisia Pius XI valitsi ensin neuvottelujen tien: hän neuvotteli Neuvostoliiton, fasistisen Italian ja natsi-Saksan kanssa. Maaliskuussa 1937 hän julkaisi kolme ensyklikaa, jotka tuomitsivat kansallissosialismin, kommunismin ja Meksikon katolisvastaisen liberaalisosialistisen hallinnon.
Parolin korosti, että Pius XII haki sodan jälkeen sopimusta Tšekkoslovakian, Unkarin ja Puolan niin sanottujen kansandemokratioiden kanssa jyrkästä kommunismin vastustuksestaan huolimatta. Tavoitteena oli lievittää vainottujen katolisten kärsimystä. Kardinaalin mukaan vuoropuhelun katkaisivat kommunistiset hallinnot.
Itäpolitiikan tavoite oli uskonnollinen
Johannes XXIII:n ja Paavali VI:n aikana vuoropuhelusta Itä-Euroopan kanssa tuli Pyhän istuimen diplomatian uusi linja. Parolinin mukaan päämääränä oli antaa katoliselle kirkolle enemmän tilaa elää ja toimia Euroopan itäosassa. Taustalla oli tieto, että kommunistiset hallinnot pysyisivät pitkään vallassa.
Itäpolitiikan pääarkkitehti oli kardinaali Agostino Casaroli. Parolin sanoi politiikan edistäneen "olennaisesti" kansainvälistä liennytystä. Rajallisista tuloksista huolimatta valinta oli hänen mukaansa oikea, kuten historiantutkijat yksimielisesti arvioivat.
Johannes Paavali II ei keskeyttänyt neuvotteluja Itä-Euroopan kanssa, Parolin korosti. Koska paavi uskoi kommunististen hallintojen heikkouteen, hän keskittyi samalla kristittyjen omientuntojen herättämiseen sekä Euroopan kansojen historiallisen ja kulttuurisen identiteetin vahvistamiseen. Parolinin mukaan päämäärä ei ollut pelkästään kommunismin kaatuminen vaan Euroopan kansojen uudelleenkristillistäminen. Tämä toive jäi kardinaalin sanoin toteutumatta.
