Nkanengin epävirallisessa asutuksessa lähellä Rustenburgia ja Marikanaa Etelä-Afrikassa hylätty kaivos sortui 10. elokuuta. Neljätoista ihmistä kuoli. Kaivoksella ei ollut enää säännöllistä toimintaa, mutta tällaisissa hylätyissä kulta- ja platinakaivoksissa työskentelee silti kymmeniätuhansia niin sanottuja käsityökaivostyöläisiä.

Osa kaivaa omia kuilujaan. Toiset laskeutuvat vanhoihin kaivoksiin ilman toimivaa suojavarustusta tai muita turvatoimia. Työ voi kestää viikkoja maan alla. Monet työntekijöistä ovat paperittomia siirtolaisia.

Piispa torjuu leiman ”laittomat kaivostyöläiset”

Thulani V. Mbuyisa Kokstadista on Southern African Catholic Bishops’ Conferencen (SACBC) oikeudenmukaisuus- ja rauhankomission yhteyspiispa. Crux-haastattelussa hän kuvaa onnettomuutta merkiksi murtuneesta yhteiskuntasopimuksesta ja vaatii vastuuta muiltakin kuin niiltä, jotka olivat kaivoksessa.

Lait on pidettävä, hän sanoo, mutta yhteiskunta ei voi tyytyä leimaamaan kuolleet ”laittomiksi kaivostyöläisiksi” ja siirtyä eteenpäin. Kun he kuolevat, heidän asemansa siirtolaisina tai luvattomina työntekijöinä voi katkaista keskustelun. Kysyttäessä, miten kuolleita tulisi kuvata, piispa vastasi:

”these were human beings whose lives had value.”

Mineraalirikkaus ja äärimmäinen köyhyys

Etelä-Afrikan mineraalivarojen arvo arvioidaan 2,5–3,5 biljoonaksi dollariksi. Kulta ja platina ovat pitkään kannatelleet taloutta. Samalla löydösten päällä elävät yhteisöt kärsivät äärimmäisestä köyhyydestä ja korkeasta työttömyydestä.

Mbuyisan mukaan juuri tämä ristiriita tekee onnettomuudesta enemmän kuin yksittäisen sortumariskin. Ihmiset menevät vaarallisiin kaivoksiin, koska muita toimeentulon keinoja ei ole. Alalla valtiolla, entisillä kaivosyhtiöillä ja paikallisilla toimijoilla on omat vastuunsa; suoran riskin kantavat työntekijät.

Ehdot, jotka ajavat kuoleman äärelle

Piispa vaatii tarkastelua olosuhteista, jotka toistuvasti ajavat ihmisiä paikkoihin, joissa kuolema on ennakoitavissa: työttömyys, köyhyys, maahanmuuttoasema ja turvallisten työpaikkojen puute sekä se, ketkä hyötyvät mineraaleista. Luvan puute ei hänen mukaansa muuta ihmisarvoa.

Valtion on sekä valvottava lakia että selvittävä, miksi ihmiset ottavat tällaisia riskejä ja miksi vaaralliset hylätyt kaivokset saavat toimia työpaikkoina. Katolisen kirkon oikeudenmukaisuus- ja rauhankomissio eteläisessä Afrikassa on siten asettanut sortuman laajempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehykseen. Neljätoista kuolemaa ei koske vain yhtä sortumaa Nkanengissa, vaan järjestelmää, jossa maan mineraalirikkaus ei ole tuonut lähimmille yhteisöille turvaa tai työtä.