Plymouthin oikeustalon portaat Massachusettsissa täyttyivät oikeudenkäynnin aikana yli kolmestasadasta naisesta. He pukeutuivat pinkkiin, kantoivat rusettija ja käsin tehtyjä kylttejä, joissa luki ”Believe” ja ”She Needed Help”.
Lindsay Clancy on syytteessä kolmen pienen lapsensa murhasta. Hän on myöntänyt kuristaneensa heidät kuoliaaksi harjoituskuminauhoilla, joita hän oli käyttänyt treeneissä. Lapset olivat kahdeksan kuukauden ikäinen vauva, kolmevuotias poika ja viisivuotias tytär.
Puolustus vetosi mielentilaan
Syyte on murha. Asianajajat väittivät, ettei Clancy ole vastuussa teoista heikentyneen mielentilan vuoksi. Kerrotaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja hoidon puutteesta.
Tukijoiden kertomuksessa Clancy muuttui uhriksi. Heidän mukaansa patriarkaalinen oikeusjärjestelmä ei ymmärtänyt naisten tarpeita. Ylikuormittunut terveydenhuolto ei hoitanut masennusta, joka väitetysti johti tekoihin.
Kolme lasta jäi kertomuksen reunoille. Myös isä, joka löysi lastensa elottomat ruumiit, hävisi näkyvistä. Julkisessa jälkipuinnissa hän esiintyi lähinnä sosiaalisen median kautta, kun yksittäiset julkisuuden henkilöt yrittivät vihjata, että hän itse olisi tappanut lapset.
Sama väri, samat eleet
Naiset seisoivat olkapäät vastakkain. He heiluttivat kylttejä ja pyyhkivät hikeä kasvoiltaan. Kun kamerat kääntyivät heihin, kyltit laskettiin ja sormet nousivat pieniin, harjoiteltuihin sydämiin.
Päivät seurasivat toisiaan. Portaat muuttuivat kokoontumispaikaksi. Pinkit paidat ja rusetit loivat yhteisen kuvan. Surulliset ilmeet peilasivat syytetyn tuskaa. Ryhmä toimi kuin se jakaisi saman kivun.
Catholic World Reportissa Anne Hendershott kuvaa ilmiötä matkimiseksi. Tukijat nostivat Clancyn eräänlaiseksi marttyyriksi. Hänen kärsimyksensä antoi muodon heidän omille epämääräisille peloilleen. Monet tulivat hakemaan tarkoitusta, yhteenkuuluvuutta ja moraalista selkeyttä tilanteessa, jossa roolit muuten hämärtyvät.
Uhrit sivussa
Tuki kohdistui syytettyyn. Lasten kuolema ei tarjonnut samaa samastumispintaa. Kun äidistä tehtiin keskus, uhrit katosivat julkisesta surusta.
Oikeus käsittelee Clancyn vastuuta kolmesta kuolemasta. Portailla käytiin samalla toista kamppailua: kenestä tulee uhri ja kenen elämä lasketaan mukaan.
Kyltit vaativat uskoa ja apua. Ne jättivät vähän tilaa niille, jotka eivät enää puhu. Isä pysyi taustalla. Lapset mainittiin iän mukaan, mutta heidän nimensä ja tarinansa eivät kantaneet samaa painoa kuin pinkki rintama oikeustalon edessä.
