Viikko on kulunut siitä, kun äkilliset tulvat mursivat infrastruktuuria Nepalin Rasuwa-piirissä. Viimeisimpien lukujen mukaan yli 1 100 ihmistä on kuollut ja lähes 5 000 on yhä kateissa. Caritas Nepal kasvattaa nyt apuaan tavoittaakseen jopa 4 000 perhettä.

Vatican Newsin mukaan rankkasateet ja sortuneet tiet ovat tehneet monista alueista vaikeasti saavutettavia. Joissain kylissä ainoa reitti on helikopteri. Koneita on vähän ja kysyntä suuri.

Mutaiset tiet ja 18 tunnin matka

Caritas-ryhmältä kului noin 18 tuntia päästä perille Nuwakotiin. Tie oli mutaa ja rikkinäistä infrastruktuuria. Ruokavarastot hupenevat, kun kuljetukset jumittuvat, kertoi Caritas Nepalin katastrofihallinnon ohjelmakoordinaattori Arpana Karki.

Osa perheistä on paennut korkeammalle maalle ja asuu nyt isäntäperheissä. Järjestö tukee myös näitä siirtymään joutuneita.

Aterioita, suojaa ja 56 orpoa lasta

Caritas Nepal on toimittanut valmiita aterioita keittiöihin yli 50 yhteisössä. Hätäsuojaa ja välttämättömiä taloustavaroita on saanut 1 000 perhettä. Hygienia- ja saniteettipakkauksia, aurinkovalaistusta sekä latauspisteitä on jaettu sinne, missä sähkö ja vesi eivät toimi.

Henkilöstö on tunnistanut 56 orpoa lasta ahtaissa tilapäissuojissa. Järjestö on tarjoutunut sijoittamaan heidät turvallisempiin paikkoihin, kunnes yhteisöt nousevat jaloilleen.

Toiminnanjohtaja, sisar Cecilia Durga Shrestha, painotti lausunnossaan, että tiimit keskittyvät «feeding displaced families, working hand in hand with our local emergency partners, networks and disaster management committees.»

Käteistä työstä ja tilapäisiä kouluja

Seuraava vaihe ei jää vain ruokaan ja tarvikkeisiin. Caritas valmistelee käteistä työtä vastaan, vuokratukea, raivausapua, tilapäisiä oppimistiloja lapsille sekä elinkeinojen palauttamista. Tavoite on nostaa avun määrä 4 000 perheeseen.

Caritas Internationalis -järjestön pääsihteeri vetosi kansainväliseen yhteisöön sitoutumaan tarvittaviin toimiin yhteisen kodin hoitamiseksi. Vetoomus kytkee Nepalin hätätyön laajempaan vastuuseen ilmastoon liittyvistä kriiseistä.

Apua on silti kuljetettava alueille, joilla tiet ovat yhä poikki. Paikalliset pelastuskumppanit, verkostot ja katastrofikomiteat pitävät reitit auki niin pitkälle kuin mahdollista.