Lontoossa alahuone käsittelee 11. syyskuuta uudelleen lakiesitystä, joka avaisi avustetun itsemurhan terminally ill -aikuisille. Labour-kansanedustaja Lauren Edwards toi Terminally Ill Adults (End of Life) -esityksen uudelleen kesäkuussa. Liverpoolin arkkipiispa John Sherrington, Englannin ja Walesin piispainkokouksen elämän kysymysten vastuupiispa, arvioi Cruxille, että monen tuen taustalla on pelko eikä vain lainsäädännön yksityiskohdat.
Ihmiset pelkäävät kuolemaa, kipua ja vakavaa vammaisuutta. Sherringtonin mukaan juuri siksi avustettua itsemurhaa ajetaan. Hän vaatii keskustelun uudelleenmuotoilua: elämä vamman tai rajoittuneen toimintakyvyn kanssa on osa elämää, ei sen vastakohta. Parempi sosiaalihuolto ja palliatiivinen hoito saisivat monen valitsemaan hoidon lopettamisen sijaan.
Autonomia ulottuu kuolemaan
Toinen voima on kontrollin menetys. Sherrington nimeää autonomian: olla oman elämänsä laki, hallita itseään. Samassa logiikassa oikeus ulottuu elämän päättämiseen. Hän on vastustanut esitystä sekä periaatteellisista että käytännön syistä. Samalla hän myöntää, että debatti on nostanut esiin peruskysymyksiä ihmisyydestä, kuolemasta ja siitä, miten kuollaan.
«Everybody is fearful of dying, everybody is fearful of pain and it is very hard to come to terms with living in a severely disabled state and for that reason I think people are arguing for assisted suicide,» hän sanoo Cruxille. Keskustelu itsessään on hänen mukaansa parempi kuin aiempi vaikeneminen.
Edellinen esitys kaatui ylähuoneessa
Kim Leadbeaterin lähes samanlainen lakiesitys läpäisi alahuoneen viimeisen vaiheen kesäkuussa 2025. Ylähuoneeseen tuli yli 1 200 muutosehdotusta, ja aika loppui huhtikuussa. Nyt Edwards vie asian toiseen käsittelyyn. Mielipidemittaukset eivät ole yksiselitteisiä: osa osoittaa laajaa tukea avustetulle itsemurhalle, toinen enemmistön sille, ettei asiaa pidä avata uudelleen ilman molempien kamaroiden täyttä käsittelyä.
Sherrington kysyy, onko debatin tapa lisännyt skeptisyyttä. Hän ei peittele kirkon linjaa. Painopiste ei ole vain pykälissä vaan siinä, millaiset olot sairastavalla ja vammaisella on. Jos tuki ja kipuhoito pettävät, kuolema voi näyttää ainoalta tieltä pois kivusta, riippuvuudesta tai taakaksi joutumisen tunteesta.
Hoito ennen äänestystä
Arkkipiispa haluaa, että yhteiskunta vähentää tuota pelkoa ennen kuin parlamentti päättää. Elämä lahjana palautuu, kun hoiva kantaa loppuun saakka. Syyskuun 11. päivän äänestys on seuraava askel prosessissa, joka on jo kulkenut molemmissa kamareissa ja brittien julkisessa keskustelussa. Crux haastatteli Sherringtonia ennen äänestystä.
Englannin ja Walesin katolinen hierarkia seuraa tilannetta tiiviisti. Kysymys ei jää vain Westminsteriin: se koskee sitä, miten hoitolaitokset, seurakunnat ja perheet kohtaavat kuolevan ihmisen ilman, että kontrollin kaipuu määrittää koko vastauksen.
