Vélingaran kaupungissa Senegalin eteläosassa puolalainen lähetyssisar tunnetaan nimellä Néné Soukabé. Pulaariksi se tarkoittaa lasten äitiä. Nimi tarttui sisar Chrysologa Mnichiin SMCB pian sen jälkeen, kun hän avasi aliravittujen lasten keskuksen.

Vatican Newsin mukaan sisar työskenteli ensin sairaanhoitajana paikallisella klinikalla. Äidit toivat sinne lapsia, joiden tila oli jo kriittinen. Nälkä ja köyhyys näkyivät arjessa. Monet vauvat syntyivät liian pieninä, ja imeväiskuolleisuus oli korkea.

Keskus avattiin 13. syyskuuta 1993

Koldassa sisaret olivat jo avanneet vastaavan paikan. Vierailun jälkeen sisar Chrysologa päätti, että Vélingara tarvitsi oman keskuksen. Toiminta alkoi 13. syyskuuta 1993. Päivä on jäänyt hänen mieleensä pysyvästi.

Alussa tiloja oli kaksi: toinen toimistona ja varastona, toinen kahdeksalle sängylle. Hakijoita oli heti enemmän. «And this was for 30 applicants!» lähetystyöntekijä muistelee. Ensimmäisen sadekauden jälkeen tilat tulvivat. Työ jatkui silti.

Sisar on kuvannut kehitystä monien ihmeiden saattamaksi ja todennut olleensa varma, että kyse oli Jumalan työstä. Perheille kyse oli ruoasta, hoidosta ja paikasta, johon tulla, kun klinikka ei riittänyt.

Aliravitsemus tilastoissa

Global Nutrition Reportin mukaan joka kymmenes alle viisivuotias Senegalissa kärsii akuutista aliravitsemuksesta. Vain kymmenen prosenttia 6–23 kuukauden ikäisistä imeväisistä saa hyväksyttävän ruokavalion. Hedelmällisessä iässä olevista naisista 52 prosentilla on anemia. Nälkäiset äidit synnyttävät usein kriittisen alipainoisia vauvoja.

Klinikalla sisar näki saman kuvion toistuvan. Lapset tulivat liian myöhään. Keskus tarjosi hoidon ja toipumisen paikan ennen kuin tilanne ehti pahentua lopullisesti.

Neljäs lupaus: laupeus

Lapsesta asti Chrysologa Mnich halusi sairaanhoitajaksi ja lähetystyöntekijäksi. Molemmat toteutuivat sääntökunnassa. Hän liittyi Pyhän Kaarle Borromeuksen laupeudensisariin. Kolmen perinteisen lupauksen lisäksi sisaret vannovat neljännen: laupeuden lupauksen.

Lupaus ohjasi hänen työtään Afrikassa. Vélingarassa se näkyi lasten hoidossa ja äitien tukemisessa. Keskus kasvoi kahdesta huoneesta, mutta tarve ei kadonnut. Néné Soukabé -nimi kulkee yhä työn mukana.