Hädänalaisten auttaminen leimasi Vincent de Paulin elämää. Katolskt magasin kertoo 27. syyskuuta julkaistussa esittelyssään, miten maanviljelijän pojasta tuli pappi, kuninkaallinen neuvonantaja ja avustustyötä tekevien yhteisöjen perustaja.
Papiksi 19-vuotiaana
Vincent syntyi vuonna 1581 ja vihittiin papiksi jo 19-vuotiaana. Hänen saarnansa saivat monet hakeutumaan ripille, ja tulevat papit kävivät säännöllisesti kuulemassa häntä. Hän sai ihmisiä mukaan myös työhön hädänalaisten hyväksi.
Esittelyn mukaan merirosvot vangitsivat hänet nuorena pappina ja myivät hänet orjaksi Tunisiin. Hän käännytti kolmannen isäntänsä ja pääsi kahden vuoden kuluttua palaamaan tämän kanssa. He ylittivät Välimeren soutuveneellä.
Avustustyö laajeni
Kun Vincentistä tuli leskikuningattaren neuvonantaja, hänelle avautui mahdollisuuksia rahoittaa aiempaa laajempaa avustustyötä. Hän ja hänen työtoverinsa auttoivat muun muassa sairaita, vankeja, kaleeriorjia, orpoja ja yksinäisiä vanhuksia.
Hän perusti useita yhteisöjä. Tunnetuimpiin kuuluvat pappien lähetyskongregaatio, jonka jäseniä kutsutaan myös lazaristeiksi tai vincentiaaneiksi, sekä Laupeuden sisaret. Sisarten tehtävä vei heidät slummeihin. Jumalalle vihittyjen naisten työskentelyä kaduilla pidettiin tuolloin provosoivana.
Vincentille ihmisen välitön avuntarve saattoi olla tärkeämpi kuin rukousajasta kiinni pitäminen. Esittelyssä referoidussa kirjeessä hän kehottaa keskeyttämään rukouksen, kun köyhä tarvitsee lääkettä tai hoitoa. Hän kuvaa myös tätä huolenpitoa Jumalan palvelemiseksi.
Pyhimykseksi vuonna 1737
Vincent de Paul kuoli vuonna 1660, ja hänet julistettiin pyhimykseksi vuonna 1737. Hänen jäännöksensä ovat Église Saint-Vincent-de-Paul -kirkossa Pariisissa. Hän on muun muassa hyväntekeväisyystyöntekijöiden, sairaalahenkilökunnan ja vankien suojeluspyhimys.
