Pietarinkirkossa moni tuli kuulemaan katekeesia, jossa aiheena oli kirkkomusiikki. Ennen puhetta luettiin Kolossalaiskirjeen kohta: Kristuksen sanan tulee asua runsaasti, ja uskovia kehotetaan opettamaan toisiaan psalmeilla, hymneillä ja hengellisillä lauluilla kiitollisesta sydämestä.
Katolsk.no kertoi, että paavi Leo XIV käsitteli Pyhän istuimen katekeesissa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen konstituution Sacrosanctum concilium kuudetta lukua. Siinä kirkon musiikillinen perinne nimetään aarteeksi, jota mikään muu taiteen muoto ei ole tavoittanut samalla tavalla, koska kirkkolaulu liittyy sanaan ja kuuluu juhlalliseen liturgiaan välttämättömänä tai integroivana osana.
Musiikki on liturginen teko
Konstituution ydin on selvä: musiikki ei ole koriste liturgian reunoilla. Se on osa itse tekoa. Mitä lähempänä se on liturginen toimintaa – rikastamalla rukouksen ilmaisua, vahvistamalla yhteistä ääntä tai korostamalla pyhien toimien juhlaa – sitä pyhempää se on. Paavi sitoi tämän näkemyksen pyhän Pius X:n motu proprio Inter sollicitudines -asiakirjaan, jossa kirkkomusiikin palveleva tehtävä oli jo aiemmin korostettu.
Laulaminen ja soittaminen merkitsevät sydämen saattamista samaan tahtiin sisarten ja veljien sekä Jumalan kanssa. Kyse on aktiivisesta osallistumisesta vietettävään mysteeriin, ei vain kuuntelusta. Laulu kokoaa monia ääniä yhteen muotoon ja voi sanoittaa sen, mitä tavallinen puhe jättää auki.
Augustinus ja rakkauden laulu
Paavi viittasi pyhään Augustinukseen: «Cantare amantis est» – se joka rakastaa, laulaa. Musiikki ilmaisee rukouksen tunneulottuvuutta. Se auttaa avaamaan sydäntä Jumalan armolle ja muovautumaan siitä. Samalla tehtävä pysyy käytännöllisenä: palvella liturgiaa, koota läsnäolijat ja tehdä kirkon rukous kuuluvaksi.
Sacrosanctum concilium ei siis aseta musiikkia sivulle lisäkkeeksi. Se kytkeytyy sanaan ja seurakunnan yhteiseen rukoukseen. Siksi kysymys musiikista on sekä teologinen että pastoraalinen. Seurakunta muotoutuu siitä, mitä se laulaa.
Katekeesi Pietarinkirkossa
Tilaisuus kuului paavin jatkuvaan Sacrosanctum concilium -sarjaan. Tällä kertaa paino oli kirkkolaulun paikassa itse jumalanpalveluksessa, ei matkareitissä tai ulkoisissa yksityiskohdissa. Monet olivat paikalla kuulemassa sekä opetusta että tervehdyksiä.
Yksi lainaus tiivistää konstituution sävyn:
Den universelle Kirkes musikalske tradisjon har skapt en uvurderlig skatt. Når ingen annen kunstnerisk uttrykksform har frembragt noe som kan sidestilles med den, skyldes dette først og fremst at kirkesangen, som jo er knyttet til ordene, utgjør en nødvendig eller integrerende del av den høytidelige liturgi
Kirkkomusiikin arvo ei mitata ensisijaisesti itsenäisenä taiteena. Se mitataan suhteessa liturginen tekoon: rukoukseen, yhteiseen lauluun ja pyhien toimien juhlaan.
