Syyskuun kahdeksantena katolinen kirkko merkitsee kalenteriin Neitsyt Marian syntymän. Päivä osuu yhdeksän kuukautta joulukuun kahdeksannen jälkeen, jolloin vietetään hänen tahratonta sikiämistään.
Raamattu ei kerro suoraan Marian lapsuudesta tai vanhemmista. Varhaiset kristilliset kirjoitukset ja perinteet ovat kuitenkin muovanneet sitä, miten kirkko puhuu hänen alustaan. Näillä teksteillä ei ole samaa auktoriteettia kuin Raamatulla, mutta ne ovat vaikuttaneet liturgiaan ja saarnaan.
Joakimin ja Annan lapsettomuus
Tunnetuin kuvaus löytyy Jaakobin protoevankeliumista, joka sai todennäköisesti lopullisen muotonsa toisen vuosisadan alussa. Siinä Joakim esitetään varakkaana miehenä yhdestä Israelin kahdestatoista heimosta. Hän ja vaimonsa Anna surevat lapsettomuutta.
Tekstin mukaan Joakim vetäytyi rukoukseen ja paastoon. Hän muisti Abrahamia. Lyhyt lause kuuluu: «He called to mind Abraham,» Anna rukoili myös. Enkeli ilmoitti hänelle, että rukous oli kuultu: hän tulisi raskaaksi, synnyttäisi, ja hänen jälkeläisestään puhuttaisiin kaikessa maailmassa.
Syntymän jälkeen Anna järjesti lapselle erillisen tilan ja piti huolen, ettei mitään saastaista päässyt lähelle. Kun Maria oli vuoden vanha, Joakim piti suuren juhlan papeille, kirjanoppineille, vanhimmille ja kansalle. Lapsi vietiin pappien eteen, ja he siunasivat hänet pyytäen Jumalaa antamaan ikuisen nimen kaikille sukupolville.
Temppeli ja vihkiytyminen
Protoevankeliumi jatkaa, että vanhemmat yhdessä temppelin pappien kanssa päättivät tarjota Marian Jumalalle vihityksi neitsyeksi. Kertomukseen kuuluu myös myöhempi siveä avioliitto puuseppä Joosefin kanssa. Nämä piirteet kuuluvat perinteen kerroksiin, eivät raamatulliseen elämäkertaan.
Catholic World Report on koonnut nämä tiedot Catholic News Agencyn aineistosta. Tekstit hahmottelevat kirkon perinteisiä uskomuksia Marian syntymästä ilman, että niitä rinnastettaisiin kanoniseen kirjoitukseen.
Augustinus ja luonnon muutos
Hippon piispa Augustinus, jonka oppi muovasi lännen käsitystä synnistä ja ihmisluonnosta, piti Marian syntymää kosmisena ja historiallisena alkuna Kristuksen syntymälle. Hän kuvasi häntä kedon kukaksi, josta puhkesi laakson kallis lilja. Augustinus totesi myös, että hänen syntymänsä kautta esivanhemmilta peritty luonto muuttui.
Liturgisessa kalenterissa päivä on siksi saanut kiinteän paikan. Itse kertomus lepää Raamatun ulkopuolisilla lähteillä, mutta juhla sitoo Marian alun kirkon vuotuiseen rytmiin. Suomessa messuissa päivä näkyy Marian juhlana ilman erillistä kansallista lisäystä.
