Norja suree kuningas Harald V:n kuolemaa. Tromssan piispa Erik Varden kirjoittaa Katolsk.no-sivustolla, että norjalaiset katolilaiset jättävät vainajan kiitollisuudella Jumalan laupeuteen. He rukoilevat myös kuningatar Sonjan ja koko kuningasperheen puolesta.
Poismeno koskettaa norjalaisia katolilaisia erityisesti. Varden kuvaa menetystä henkilökohtaiseksi monille. Hän kirjoittaa tunteesta, joka iskee yhtäkkiä.
Vi känner oss plötsligt faderlösa, omgivna av en dånande frånvaro
Monet kokivat tulleensa nähdyiksi, tunnetuiksi ja arvostetuiksi. Varden tiivistää sen näin:
Vi har vetat oss vara sedda, kända och uppskattade av honom
Kuningas ilman egon estettä
Harald oli Vardenin mukaan kokonaan kuningas. Hän antautui kansalle niin, ettei oma minä seissyt tiellä. Huolenpito ja lämpö ympäröivät monia. Läsnäolo ei jäänyt valtionpäämiehen rooliin; se kietoutui kansalliseen elämään vuosikymmeniksi.
Kuningas kantoi kansakuntaa esikuvallisesti. Hän antoi suuren esimerkin omistautumisesta. Varden ei erota hallitsijaa henkilöstä, jonka läheisyys tuli osaksi Norjan arkea.
Siunaus Nidarosin tuomiokirkossa 1991
Harald ja kuningatar Sonja siunattiin kuninkaalliseen tehtävään Nidarosin tuomiokirkossa sunnuntaina 23. kesäkuuta 1991. Seremonian toimitti piispa Finn Wagle.
Varden sitoo muiston julkiseen tehtävään. Seremonia kiinnitti hallitsijan kirkolliseen ja kansalliseen jatkumoon. Muisto ei ole vain päivämäärä; se kuuluu siihen, miten kuningas kantoi virkaansa.
Kuolema siirtymänä elämästä Elämään
Piispan teksti asettaa surun kristilliseen rukoukseen. Kuolema kuvataan siirtymäksi elämästä Elämään. Se, joka nyt on kulkenut tämän tien, on rakastettu kuningas Harald V.
I dag skal du i fred finne din bolig, ditt hjem skal være hos Gud
Norjalaiset katolilaiset rukoilevat häntä varten. Kunnioituksella ja kiitollisuudella hänet suositellaan Jumalan rakastavan laupeuden huomaan. Rukous kattaa kuningattaren ja muun kuningasperheen.
Samalla teksti muistuttaa järjestyksestä hallitsijan kuoleman jälkeen:
Kongen er død, leve Kongen!
Suru ja rukous kulkevat rinnakkain. Varden nimeää menetyksen painon ilman korulauseita ja jättää kuninkaan Jumalan barmhärtighetin varaan samalla kun hän pitää esillä kansan jatkuvuutta.
