Paavi Leo XIV avasi keskiviikkona Roomassa viikon mittaisen kokouksen, jossa arvioidaan kymmentä vuotta Amoris laetitia -ekshortaation julkaisusta. Paavi Franciscuksen perhettä käsittelevä asiakirja jakoi kirkoa sen aikaisemmin voimakkaammin kuin mikään muu hänen pontifikaattinsa teksti.

Kokoukseen osallistuu lähes 200 henkilöä: piispoja, asiantuntijoita ja maallikkoja. Mukana ovat piispankokousten johtajat ja itäisten kirkkojen johtajat. Järjestäjinä toimivat maallikkojen, perheen ja elämän dikasterio sekä piispojen synodin pääsihtistö. Kokous kestää 7.–14. lokakuuta.

Leo kutsui kokouksen koolle maaliskuussa

Leo XIV kutsui kokouksen koolle maaliskuussa pyytääkseen piispoja käymään läpi kuluneen vuosikymmenen «in light of Amoris laetitia», eli arvioimaan, miten asiakirja on otettu vastaan kirkossa ja miten sen oivalluksia sovelletaan uusiin haasteisiin.

Maaliskuun viestissään paavi totesi ajan muuttuvan nopeasti. Siksi perheet tarvitsevat erityistä pastoraalista huomiota vielä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Herra on uskonut perheille tehtävän osallistua kirkon tehtävään julistaa ja todistaa evankeliumia.

Paavi painotti myös maallikoita ja perheitä: kirkon ja yhteiskunnan piirissä on paikkoja, joihin pääsee vain heidän kauttaan. Siksi kirkon sitoumus perheiden asiassa on uudistettava ja syvennettävä, jotta nuoret kokisivat avioliiton kutsumuksen kauneuden kirkon sisällä.

Puheenvuoro Paavali VI:n salissa

Avajaispuheenvuoronsa Leo piti englanniksi istuen pyöreän pöydän ääressä Paavali VI:n salissa. Hän asetti kokouksen viidenkymmenen vuoden perspektiiviin: Johannes Paavali I toivoi perheestä pidettävää synodia, ja toive toteutui Johannes Paavali II:n aikana.

Tämä yli puolen vuosisadan historia asettaa kokouksen osallistujille paimenina erityisen vastuun, paavi sanoi, sillä koko kirkon synodaalinen kutsumus jatkaa avautumistaan. Amoris laetitia merkitsi hänen mukaansa tärkeää vaihetta, ja sen julkaisun jälkeiset kymmenen vuotta ovat tulleet osaksi paikalliskirkkojen elämää.

Paavi totesi ekshortaation vastaanoton vaihdelleen kulttuureittain ja pastoraalisissa yhteyksissä, seuranneen perheiden arkea ja innostaneen aloitteita ja prosesseja. Hän toivoi, että osallistujien kertomuksista muotoutuu vähitellen yhteinen kertomus kymmenestä vuodesta, joka kantaa iloa ja toivoa ja jonka avulla jäljellä olevat vaikeudet voidaan kohdata rehellisesti.

Paavi kuvasi kasvavaa kuilua nuorten elämän todellisuuden ja kirkon avioliitto-opin välillä. Nuoret kaipaavat rakkautta, uskollisuutta ja yhteenkuuluvuutta, mutta moni ei näe, miten tällainen rakkaus voisi toteutua heidän omassa elämässään, tai usko, että elinikäinen sitoumus olisi edellytys sille, mitä he kaipaavat. Hän luetteli taloudellisen epävarmuuden, muuttoliikkeen, väkivallan, yksinäisyyden ja muut tunteellisen haurauden muodot tekijöiksi, jotka ohjaavat ihmisten valintoja. Nämä todellisuudet herättävät kysymyksiä, jotka on kohdattava rohkeasti.

Paavin jälkeen puhui sisar Helen Alford, Paavillisen yhteiskuntatieteellisen akatemian puheenjohtaja. Hän kehotti osallistujia, erityisesti piispoja, rohkaisemaan nuoria ottamaan vastaan avioliiton ja perheelämän haasteen. Kun he tietävät haurauden kuuluvan prosessiin, he löytävät uusia lähteitä Jumalan armoon ja pyhyyden kaipuun, Alford sanoi.

Alaviite 351 jakoi kirkon

Amoris laetitia on 256-sivuinen asiakirja, joka esitti Franciscuksen ajatuksia kristillisestä perhe-elämästä ja avioliiton sakramentista. Se pohjautui kahteen perheen haasteista käsitelleeseen synodiin. Kiista keskittyi kahdeksannen luvun kohtaan «Accompanying, Discerning and Integrating Weakness», joka käsitteli pareja kirkon epäsäännöllisinä tilanteina pitämissä olosuhteissa, yleensä kanonisesti pätemättömissä avioliitoissa.

Kiistan ytimessä oli alaviite 351, jonka monet tarkkailijat tulkitsivat käytännössä kumonneen pitkäikäisen säännön, jonka nojalla tällaiset parit jäivät sakramenttien ulkopuolelle niin kauan kuin elivät seksuaalisessa yhteydessä.

Nepalin apostolinen administraattori, isä Silas Bogati, sanoi ennen kokousta Crux Now -lehdelle, että on liian aikaista sanoa, mihin kokoontuminen johtaa. Hän luotti paavin johtoon ja osallistujien harkintakykyyn. Kokous on hänen mukaansa tilaisuus tarkastella haasteita uudelleen, kuunnella toisiamme ja antaa Pyhän Hengen johtaa.

Avajaisistunnon jälkeen konferenssi jatkuu suljettujen ovien takana. Paavi pyysi osallistujia vaalimaan harkitsevaisuutta ja salassapitoa, jota kuuntelemisen ja erottelun aika vaatii.