Longyearbyenissä kokoontui sunnuntaina katolisia juhlimaan sataa vuotta ensimmäisestä katolisesta messusta Svalbardilla. Erik Varden johti messun Svalbardin kirkossa. Mukana oli myös Norjan kirkon edustajia, joten tilaisuus sai ekumeenisen sävyn.
Katolsk.no kertoi juhlasta, jossa kiitettiin vuosisadan mittaisesta katolisesta läsnäolosta ja sielunhoidosta yhdessä maailman pohjoisimmista asutuista seuduista. Svalbardin kirkko rakennettiin vuonna 1957. Se palvelee katolista yhteisöä, kun papit ja muut kirkon edustajat saapuvat saariryhmälle.
Konselebrantit Tromssasta
Messun konselebrantteina olivat pater Andrzej Kościukiewicz, Tromssan Vår Frue -kirkon kirkkoherra, sekä pater Rafał Ochojski, Tromsø stiftin paikallinen delegaatti. Caritasin ja Tromssan katolisen yhteisön edustajat osallistuivat myös.
Juhla merkitsi kiitosta siitä, että katolinen messu ja sielunhoito ovat yltäneet arktiselle alueelle sadan vuoden ajan.
Arktinen erämaa ja haavoittuvuus
Saarnassaan Varden lähti Svalbardin karusta maisemasta ja historiasta. Hän vertasi arktista erämaata autiomaahan, johon varhaiset kristityt munkit vetäytyivät. Vetäytyminen ei johtunut ihmisten halveksunnasta. Tarkoitus oli vapautua illuusioista ja kohdata itsensä Jumalan edessä.
Itsensä kohtaaminen merkitsee myös oman haavoittuvuuden kohtaamista. Nyky-yhteiskunta on Vardenin mukaan usein yrittänyt poistaa haavoittuvuutta teknologisen edistyksen ja hallinnan uskon avulla. Svalbard testaa tätä käsitystä pimeydellä, myrskyillä ja etäisyydellä.
Varden muisteli norjalaisen tutkimusmatkailijan ja entisen sysselmannin Helge Ingstadin kertomusta. 1930-luvulla Ingstad vieraili metsästäjän luona, joka oli elänyt pitkään eristyksissä arktisessa erämaassa. Mies oli fyysisesti terve, mutta yksinäisyys oli vaikuttanut häneen syvästi. Kun muita ihmisiä lopulta ilmestyi, heidän läsnäolonsa herätti Ingstadin mukaan jotakin levotonta iloa.
Kertomus valaisi Vardenille ihmisen elinehtoja. Hän kysyi, eikö moni ole jossain määrin asettunut yksinäisyyteen, sulkenut oven pimeydeltä ja myrskyltä – ja silti kaivannut, että joku tulisi lumipyryn läpi ja koputtaisi.
Matka ennen ja nyt
Sata vuotta sitten katolinen piispa saapui Svalbardille pitkän merimatkan jälkeen. Noin 900 kilometriä jäistä vettä erotti saariryhmän Norjan mantereesta. Nyt vierailijat tulevat lentäen ja käyttävät 5G-yhteyttä.
Varden totesi huumorilla, että kaikki mikä häiritsee muualla, seuraa myös tänne. Hän lainasi: «Alt som distraherer oss andre steder, følger oss hit». Samalla paikka muistuttaa riippuvuudesta toisista. Eristyksissä elävä voi pitää oven kiinni, mutta odottaa silti koputusta lumessa.
Juhlamessu sitoi yhteen vuosisadan mittaisen läsnäolon, arktisen maiseman ja kysymyksen siitä, miten ihminen kohtaa oman haavoittuvuutensa.
